maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tällainen alku viikolle tällä kertaa


Tiedättekö mikä on tällä hetkellä maailman ärsyttävintä? Se, että kun saa vihdoin koottua päälleen superkivan asun, johon kuuluu kengät, joita on käyttänyt ehkä pari kertaa..

 

IMG_3254

 

Niin kenkä päättää ilmoittaa että lälläslää, et todellakaan vie mua ulos tänään.

 

IMG_3255

Ngsjsjsjjhgkdjhgkjdhfgjkdfjghfd. Äääärh! En ole oikeasti käyttänyt näitä kenkiä kuin ehkä kaksi kerta.. Ostin nää huuto.netistä, joten mihinkään ei voi reklamoidakaan. Onhan tuo korko mahdollista kiinnittää takaisin suutarilla onhan?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Sen sortin synttärit


Perjantaina vietettiin siis aivan mahtavia (Turun logopedian opiskelijoiden ainejärjestö) Putexin viisivuotissynttäreitä. Viisi vuotta on vielä aika vähän kun vertaa joidenkin muiden ainejärjestöjen vuosikymmeniin, mutta täältä me tullaan!

 

IMG_3127


Julkaisen vain vähän kuvia, en sellaisia missä näkyy muitakin ihmisiä. Vuosijuhlissa siis syötiin, juotiin, laulettiin ja naurettiin. Kuunneltiin mahtava musiikkiesitys sekä vastaanotettiin söpöjä tervehdyksiä (muun muassa viisivuotiaalle sopivaa skumppaa sekä seinätarroja). Oli hauska nähdä proffaakin jossain muussa ympäristössä kuin siellä logopedian virallisilla käytävillä.

 

IMG_3157

 

Nää oli ensimmäiset Putexin oikeat vuosijuhlat, aiempina vuosina ollaan oltu vaan tyyliin ravintolassa. Nyt mentiin oikeen kunnon meiningillä ja kivaa oli! Meidän hallitus paras hallitus (lievä itsekehu on sallittua tähän väliin, kun itse tehnyt lähes mitään koko vuosijuhlien eteen). Ruokailuna toimi cocktailpöytä, josta sai santsata. Monta kertaa. Ja mä santsasin, kotijuustoa ainakin kolme kertaa.

 

IMG_3171

 

Me myös laulettiin, ensimmäistä kertaa oikein Putexin omia akateemisia juomalauluja! Ja nyt voin sanoa, että on mahdollista että yksi biisi soi päässä jo kolmatta päivää putkeen. Pa-pa-pa-pata-ka-ka-ka-ka……

 

IMG_3129

 

Asuni vaihtui vielä viime tingassa, sillä päätinkin että haluan päähäni jonkin suuren asian. Valkoinen harsohörhelö oli suurinta mitä laatikoistani löysin, joten iskin sen päähäni ja olin valintaani varsin tyytyväinen. Punainen huulipuna ei tosin tykännyt ruuasta eikä juomasta, joten sen heivasin mäkeen heti ruokailun jälkeen.

 

IMG_3187

Jatkoille Kouluun, jatkojen jatkoille Forteen ja sieltä sitten monien tanssien jälkeen kolmen aikaan kotiin. Näin jälkikäteen ihmetyttää vain yksi juttu: mitä vapaavalintainenkirosana mun käsivarrelle on tapahtunut?!? Pitänee oikeesti vissiin jättää ne jumppalintsaukset tästä lähtien väliin…

 

agfsdgds

 

Ps. Huuto.nettiin lisätty paljon juttuja, käykää tsekkaamassa jos esim. paljettibaskerit kiinnostaa. Linkki sivupalkissa :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Putexin puolikas kymmen

 

IMG_3102

IMG_3090

IMG_3078

IMG_3089

 


Tää neiti taitaa lähteä viettämään ainejärjestönsä viisivuotissynttäreitä. Matkassa mukana uusi, ihana Zarasta ostettu mekko ja mahtava fiilis. Paljon onnea Putex!

 

IMG_3126

torstai 31. maaliskuuta 2011

Eräs iltapäivä Educariumin atk-luokassa

Vietän tätä nykyä tietokoneluokassa aikaa noin satakertaisesti verrattuna vaikka viime vuoteen. Ovat tulleet tutuksi ne ärsyttävät ihmiset, jotka tekevät ryhmätöitä sellaisissa tiloissa, joissa se ei ole sallittua. Ovat tulleet tutuiksi ne kännykkään puhujat, ylihajustettujen eväiden mussuttajat sekä näppäimistöä raiskaavat kirjoittajat. On tullut tutuksi myös se tunne, että aikaa tuntuu menneen tuntikausia, mutta paperille on ilmestynyt vain muutama hassu lause lisää. Ja nekin täyttä kuraa.




Mutta kyllä se kandi sieltä ehkä pikkuhiljaa valmistuu. Enää "muutama" tyhjä sivu mihin pitäisi tekstiä tunkea. Ja jo valmiina olevia pitää muokata vielä noin miljoonasti, mutta kyllä se sieltä.

Ps. Kyllä, tämän postauksen kirjoittaminen oli hyvin tehokasta kandikirjoittamisen välttelyä.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Palkintoprobleema


Nyt kun pääsin vihdoin ja viimein, toivottavasti ikuisiksi ajoiksi, eroon ruotsin kielen opiskelusta oon mielestäni ansainnut jonkinlaisen palkinnon suorituksestani. Tahdon tätä palkintoa käyttäessäni muistaa vielä vuosienkin päästä sen fiiliksen, mikä läpipääsystä seurasi. Tahdon muistaa, että tämän minä ansaitsin, ihan omilla ansioillani.

 

lumi

 

Olin miettinyt jo etukäteen, että sitten vuosien kuluttua kun vihdoin sadannen uusimiskerran jälkeen saan säälikakkosen voin palkita itseni jollain tavallista hintavammalla jutulla. Ja nyt kun läpimeno tapahtuikin näin “helposti” ja heti voisin palkita itseni superhintavalla jutulla, eiks je? Logiikka jyrää.

 

lace_up_yellow

 

Toisaalta mulla ei kyllä oikeasti ole varaa palkita itseäni. Ei ainakaan monen sadan euron jutuilla ainakaan ennen kesää ja kesätyörahoja. Joten vaikka Swedish Hasbeensin nilkkurit ja Lumin laukku olisivat superhyperihania, kysynkin teiltä muilta nyt vinkkejä. Millä voisin palkita itseni oikeasti loistavasta suorituksesta? Vaatimuksena palkinnolle on keltainen/sininen väri ja inhimillinen hinta.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Vähän valju Jenni V.

 

Mä olen koko elämäni aikana käynyt ehkä noin viidellä keikalla. On tullut nähtyä livenä ainakin Zen Cafe, Anna Puu ja Samuli Putro. Ja nyt eilen vihdoin ja viimein myös Jenni Vartiainen.

 

trhrtytre

IMG_3033

IMG_3037

 

Keikalle halusin ehdottomasti pukea päälleni uuden H&M-löytöni, yksihihaisen inkkarimekon. Tukan kiharsin vain harjoituksen vuoksi, en ollakseni superfiini. Ensi viikolla on nimittäin ainejärjestömme vuosijuhlat, ja siellä pitää oikeasti olla fiini. Kuvat on nappaistu illalla yhdeksän aikaan salamalla, siksi tuossa asukuvassakin menee tuollainen tyhmä viiva. Oikeasti mekko on yksivärinen. Ja ihana. Asusteena hopeanvärisiä koruja ja jaloissa korkeat korot, jotta varmasti näkee lavalla.

Mutta siis itse keikka. Klubilla järjestetty, viidentoista euron keikka oli jo ennakolta loppuunmyyty. Päästiin kaverin kanssa ihan älyhyville paikoille ja nähtiin koko ajan lavalle. Siideri virtasi ja valoshow oli upea.

 

IMG_3044

IMG_3049

IMG_3052

 

Jenni veti hyvin ja tunteella, ja sain kuulla molemmat suosikkibiisini, mutta silti keikasta jäi jotenkin… valju olo. Keikka (niin kuin keikat ilmeisesti yleensä) alkoi puoli tuntia myöhässä ja kesti yhteensä vain tunnin. Ei encorea. Lisäksi välispiikit, joita Jenni heitti, tuntuivat kaikki sellaisilta, että ne olisi voinut heittää ihan missä tahansa kaupungissa/keikkapaikassa. Tuntui, ettei tässä hommassa nyt olla täysillä mukana vaikka upeasti laulu kulkikin. Keikalta puuttui sellainen “tämä on elämää suurempaa” –fiilis.

 

IMG_3064

IMG_3042

IMG_3055

 

Anna Puun ja Samuli Putron keikoissa oli tietynlaista taikaa, jota Jennin keikalta puuttui. Yleisön omaksuminen jäi vähän puolitiehen. Tiedän kyllä, että Jenni vetää satoja keikkoja vuodessa, mutta kyllä minä silti yleisönä kaipasin enemmän fiilistä, enemmän tässä ja nyt-henkeä.

 

IMG_3063

Nyt sitten vain odottelemaan toukokuussa koittavaa Putron keikkaa. Kaipaan elämääni vähän taikaa ja se mies sitä kyllä osaa tarjota.

Tässä vielä suosikkibiisini Jenniltä. Sain kuulla eilen nämä molemmat :)

 

 

lauantai 26. maaliskuuta 2011

24.3.2011–päivä, jolloin vapauduin


Tiedättekö sen tunteen, kun on järjettömän ylpeä itsestään? Oikeasti ylpeä. Minä tein, sen pystyin siihen, tein sen ihan itse.

Sellainen tunne mulle tuli torstaina ja se jatkuu vaan.



ruotsi

 

Tuolla se komeilee, tieto siitä että mä oikeasti tein sen. Pääsin läpi virkamiesruotsin kurssista. Eipä kuulosta varmaan kaikkien korvaan kovin isolta saavutukselta, mutta mulle se oli jotain suurta. Sillä oli jotain sellaista merkitystä, jota mä en luultavasti edes tajua vielä. Tuo kakkonen ei todellakaan ole vain merkki siitä, että sain kasaan viisi opintopistettä. Se on merkki jostain paljon suuremmasta. Se on merkki siitä, että relaa vähän.

 

IMG_2984

 

Mä en ole koskaan opiskellut ruotsia. En oikeasti opiskellut. En ole lukenut sanakokeisiin, en ole opetellut kielioppisääntöjä. Ikinä. En ole avannut suutani ja viitannut. Olen ollut tietoisesti asennevammainen. Vihasin ruotsia, vihasin sitä yläasteella ja lukiossa. En osannut sitä enkä tahtonut opetella. Se oli kai sitä nuoruuden uhmaa, en ollut muutenkaan hirveän kiinnostunut opiskelusta ennen yliopistoa. Suoritin lukioruotsin rivillä 55544, kaikki kurssikokeet uusin vähintään kerran ja yhden kurssin kävin kokonaan kahteen kertaan. Yhden kurssin ajan lintsasin jokaisesta sanakokeesta ja tein niitä sitten hampaat irvessä jälkikäteen. Lunttaamalla sain säälivitosia. Kaduttaako? Ehkä vähän, opiskelemalla olisin päässyt helpommalla.

 

IMG_2986


Mä olen odottanut virkamiesruotsin kurssia aivan mielettömän paniikin vallassa jo monta vuotta. Olen ollut ihan varma, että uusin sitä vielä vuosienkin kuluttua ja valmistumiseni jää siitä kiinni. Pelkäsin ja tärisin myös jokaisella virkamiesruotsin tunnilla. Vihasin sitä kun en osannut, pelkäsin että pitää vastata. Jokainen tunti oli ihan hirveää. Ruotsi = paniikki, inho, viha, pelko, turhautuminen. Miellyttävät mielleyhtymät.

Mutta mä tein nyt yliopistossa jotain eri tavalla kuin ennen, kuin mitä tein yläasteella ja lukiossa. Mä oikeasti opiskelin. Hampaat irvessä istuin tietokoneluokassa pänttäämässä kielioppisääntöjä. Tein sanalistoja ja muistisääntöjä sivutolkulla. Kaksi kuukautta opiskelin täysipäiväisesti jotain hiton ruotsia. Ennen tätä en osannut mitään, en oikeasti yhtään mitään. Lähdin tyhjältä pöydältä rakentamaan, eikä ollut meinaan helppoa. Mutta niin siinä vaan kävi, että mä opein riittävän paljon. Kaikki se työ kantoi hedelmää ja pääsin ruotsista läpi. Ensimmäisellä yrittämällä. Näin on käynyt viimeksi ehkä yläasteella.

 

IMG_2985

 

Mä tein sen. Ihan itse, omilla avuilla. Opiskelin ja saavutin jotain. Mä pystyin johonkin täysin uskomattomaan 17-vuotiaan Roosan mielestä. Mä voin oikeasti olla ylpeä itsestäni. Aidosti ylpeä. Mä pelkäsin ihan turhaan monta vuotta, olin ihan tärinöissä koska pelkäsin epäonnistumista. Toivottavasti tää kokemus opetti mut ottamaan edes vähän rennommin. Etukäteen murehtiminen ei auta ketään. “Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?” sanoo Samuli Putrokin. Niin mä tein, ja se oli typerää. Ei enää ikinä niin.

Nyt on vapautunut olo.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen (ja viimeinen?) yritys


Tänään on tuomiopäivä. Näin kauniisti ilmaistuna. Tänään on se päivä, jota ollaan kauhulla odotettu viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Ainakin.

Tämän päivän koitoksen takia heräsin mahakipuun ja siihen, että aivot huutavat erilaisia käskyjä.

 

IMG_2977

”Miten ämne taipuu?”
”Kertaa alistuskonjuktiot!”
”Kirjoita muistisääntöjä!”
”Miten sanotaan iloisesti?”
”Muista se tämä ja tuo!”

 

IMG_2976

Tänään on siis ruotsin tentti. Jännittää niin ettei meinannut meikkaamisesta tulla yhtään mitään, syömisestä puhumattakaan. Käsi tärrää jo nyt, vaikka tentti on vasta neljän tunnin päästä. Eihän se mikään maailmanloppu ole jos reputan, uusintoja on aina. Ja silti jännittää, hermostuttaa. Vielä kuusi ja puoli tuntia, sitten se on ohi.

Pitäkää peukkuja.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

“Live a little”


Kävin eilen katsomassa aivan uskomattoman, häkellyttävän elokuvan. En yleensä käytä näin voimakkaita sanoja elokuvien yhteydessä, mutta nyt ne ovat todellakin ansaittuja. Viimeksi näin vahvan reaktion taisi aiheuttaa.. Precious. Ehkä, eikä sekään näin vahvasti. En ole oikeasti ollut pitkään aikaan näin vaikuttunut yhtään mistään.

 

black-swan

Eli kuten ehkä arvasitte, kävin katsomassa paljon kehutun Black Swanin. Leffa tosiaan on jokaisen kehun arvoinen ja ansaitsee niitä vielä muutaman lisää. Se on vahva kuvaus balettitanssijasta, jonka pitäisi “elää vähän”. Kun “elämä” sitten vie herkkää tanssijaa liian pian liian syvälle alkaa todellisuudentaju pikkuhiljaa hämärtyä. Missä menee raja normaalin ja psykoosin välissä? Mikä on totta, mikä kuvitelmaa, ja mitä ne selän raapaleet nyt tarkoittavatkaan..

 

black-swan-movie-review


Elokuvassa on kuvattu aivan loistavasti psykoosiin vaipuvan ihmisen todellisuutta. Tai mistä minä tiedän minkälaista todellisuus psykoosissa on, mutta voin kuvitella että se on jotain juuri elokuvassa kuvatun kaltaista. Minkälaista on kun ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei, kun kuvittelee että kaikki ovat itseä vastaan. Vielä melkein vuorokausi elokuvan katsomisen jälkeen kuvien etsiminen tähän postaukseen sai aikaan lievän ahdistuksen ja hyvin häkeltyneen tunteen. Mieletön, mieletön elokuva. Heti kun tämä ilmestyy dvd:lle ostan sen omakseni ja katson putkeen monta monta kertaa. Tahdon ymmärtää ja havaita jokaisen pienenkin piirteen. Suosittelen kaikille, paitsi herkille ja herkästi ahdistuville.

 

IMG_7135.CR2

Kuvia klikkaamalla pääsee alkuperäisiin lähteisiin.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Epäkiiltokuvapostaus


En ole kauhean itsevarma ihminen. Oikeasti olen vain hyvä huijaamaan muille että mukamas olisin. Uskallan kyllä pukeutua juuri niihin vaatteisiin kuin itseäni huvittaa, mutta mikäli jokin ei mene kuten tahtoisin oletan että olen tehnyt jotain väärin. Ja jos olen tehnyt jotain väärin olen kokonaisvaltaisesti huono ihmisenä. Ja huonon ihmisen ei kannata tehdä yhtään mitään kun kaikki on kuitenkin ihan tylsää/tyhmää/huonoa/nimeä-itse-negatiivinen-adjektiivi. Aika tuhoisa kierre vai mitä?

 

IMG_2957

 

Tämän kaiken voi siis kääntää niin, että mikäli en saa kommentteja olen kokonaisvaltaisesti huono bloggaaja. “Ei sitten, olkoot” on kaikunut mielessäni koko viikon. Mä muistan, kuinka vielä ennen kesää 2009 yhteen postaukseen saattoi tulla kommentteja parikymmentäkin. Ja ne postaukset oli ihan kamalaa kuraa! Kesän 2009 jälkeen mun mielestä kaikista blogeista kommentit väheni huomattavasti. On niitä kuitenkin aina joka postaukseen mullekin muutama tullut tuon kesän jälkeenkin, mutta nyt meni liian pitkä aika ilman yhtäkään. Joten käänsin sen niin, että olen ihan paska tässä hommassa. Ja miksi olisi mitään järkeä tehdä mitään missä on ihan huono? No ei mitään.

Yritän päästä irti tästä kierteestä, sillä eihän mikään edellä kirjoitetusta nyt pidä paikkaansa. Tiedän sen, jossain syvällä sisimmässäni. Ei se, että toinen saa viikon bloggaamisen jälkeen 500 lukijaa ja päivässä 100 kommenttia tarkoita että mä olisin sitä huonompi bloggaajana. Tai ihmisenä. Aaarght, missä olet itsetunto??

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Liikuntoja


Eli tässä tulisi viime viikon liikuntoja. Viikolla 8 jäi tämä päiväkirja tosiaan välistä sillä, no, niin jäi liikunnatkin. Koko viikon liikuntamäärä olisi näyttänyt varmaan puoli tuntia pyöräilyä. Yhteensä. Mut kerrankos sitä..

Viime viikolla meni hieman paremmin:

Maanantai
*Dance: 40 min, 236kcal
*Reisi-pakaratreeni, 20min, 121kcal
*Pyöräily: 35min, 182kcal

Tiistai
*Pyöräily: 45min, 235kcal

Keskiviikko
*Pyöräily: 30min, 155kcal

Torstai
*Pyöräily: 20min, 104kcal
*Zumba: 50min, 290kcal
*Kävely: 20min, 102kcal

Perjantai
*Kävely: 55 min 281kcal
*Intervallibody: 45min, 299 kcal

Lauantai
-

Sunnuntai
* Kävely: 30 min, 112kcal
* DanceFit: 45min, 296kcal

Yhteensä
7h 15min, 2413kcal

 

IMG_2938

 

Tyytyväinen olen kyllä viikon tulokseen ja neljään jumppakertaan. Maanantain keskeytynyt bodytunti (jaksoin siis vaan reidet+pakarat, siksi tuo nimitys) vähän harmitti, mutta minkäs sille voi kun alkoi liian vähäisen syömisen takia pyörryttää. Eniten viime viikossa yllätti se, että torstaina kalorinkulutus oli sama sekä pyöräillessä että kävellessä kun aikakin oli sama. Muina päivinä pyöräily kulutti kaloreita tehokkaammin. Ehkä poljin torstaina hitaasti ja rauhallisesti, tai vaihtoehtoisesti koululaukku oli painava ja teki kävelystä raskaan. Viime viikolla tosiaan pääsi vielä pyöräilemään, tällä viikolla se kyllä varmasti korvautuu taas kävelyllä tuon pääkallokelin takia.

Ps. Roosa <3 afrotanssi

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Easy sunday

 

Onpas ollut ihanan rentouttava sunnuntai. Tein jo aamulla päätöksen, ettei tänään tarvitse tehdä mitään järkevää. Koulumielessä järkevää siis, ehkä nyt siivous ja tukan värjäys ja jumpassa käynti lasketaan edes semijärkeväksi touhuksi?

IMG_2833

IMG_2841

IMG_2867

 

Näissä vaatteissa siis kävin tänään kauppareissulla. Rakastan noita kenkiä noiden nauhojen takia, miksei kaikissa vaatteissa ole yhtä kivoja yksityskohtia?

Oli muuten aika extreme kauppareissu. Mentiin pyörillä – iso virhe. Kaikki pyörätiet aivan umpijäätä, sellaista röpelöistä missä ei pysy ollenkaan pystyssä. Matkaan meni varmaan puolet kauemmin mitä normaalilla kelillä pyöräillessä, mutta päästiinpähän vihdoin hengissä kotiin!

 

IMG_2868

Kerrankin kun oli aikaa kokata päätin tehdä oikeasti jotain ruokaa. En tykkää kokata, en osaa kokata. Joten aika harvinaista herkkua siis jos mä kokkaan lihakasviswokkisössöä.

IMG_2870

IMG_2871

IMG_2872

IMG_2888


Ja oli muuten hyvää! Täytyisi alkaa oikeasti treenaamaan enemmän tuota ruuanlaittoa..

Nyt pitää jo kiitää, mulla on kolme minuuttia aikaa heittää ulkovaatteet päälle ja ilmestyä tuohon pihalle kaveria vastaan. Me mennään vähän sheikkaamaan buutia dancefit tunnilla. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

IMG_2899

torstai 3. maaliskuuta 2011

Zumbafiilistelyä


Näytin näyttävästi kaikissa aamulla nopeasti napatuissa asukuvissa turvonneelta tynnyriltä, joten jätettäköön ne nyt tällä kertaa julkaisematta. En halua myöhemmin muistella että kappas, näytinkin tuossa maaliskuun alussa ihan pöhöttyneeltä halolta.

Sen sijaan haluaisin muistella tämän päivästä zumbatuntia, josta vähän aikaa sitten tulin. Mulle liikunnan tärkein juttu on se, että liikkuminen on HAUSKAA. En mä jaksa väkisin vääntää mitään painoja lattiasta kattoon joka paikka kipeenä ja tuskanhiki otsalla. Sen sijaan mä haluisin aina liikkua samalla tavalla kuin tänään zumbassa: naama naurunvirneessä ja raajat tanssista sutjakoina. Ohjaaja oli loistava, musiikki oli hyvin valittua ja juomataukoja riittävästi. Suosittelen siis kaikille Turun yliopistoliikunnoissa käyville torstain zumbatuntia, mielettömän kivaa :)

IMG_2818

 

Voisin myös suositella kaikille motivaation puutteessa pyöriville sykemittarin hankintaa. Luku tuossa on vaan pyöräily zumbasta kotiin muuten, ei zumba :D Mulle sykemittari antaa jotain konkreettista: helposti ymmärrettäviä numeroita jotka kertoo et jotain on tullut tehtyä. En ymmärrä vielä mitään mistään sykealueista, mutta sitten kun niiden pariin pääsen niin musta tulee oikea hullu sykemittarifanaatikko.

Eipä mulla tässä muuta, kunhan halusin höpistä siitä kuinka hyvä fiilis mulla nyt on. Toivottavasti on vielä sunnuntainakin, silloin nimittäin isketään päähän tämä..

 

IMG_2811

 

Vähän jänskättää..

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

“Taisi tyttö astua ulos ovesta vilkaisematta ensin ulos ikkunasta”

 

Olen vihdoin, monen monen kuukauden jälkeen taas pyörällinen ihminen. Eli siis ihminen, jolla on pyörä. Ihana, ihana polkupyörä, joka tarjoaa mahdollisuuden käyttää muitakin kenkiä kuin niitä matalia saappaita. Olen ikävöinyt kaikkia nilkkureitani niin että on meinannut pää räjähtää.

 

IMG_2738


Siksipä vetäisin tänään jalkaani toisiksi huterimmat nilkkurini ja lähdin huitelemaan pitkin kaupunkia. Pyöräilyosuudet sujuivat hyvin, mutta en mä oikein ollut ajatellut niitä kävelyosuuksia etukäteen. Oli meinaan aivan järkyttävää töpötellä alas jyrkkää, huonosti hiekoitettua alamäkeä noilla koroilla. Kaksi kertaa vieläpä. En tällä kertaa kaatunut, mutta ehkä ensi kerralla olen viisaampi ja otan kenkävalinnoissa huomioon myös oikeasti ne käveltävät osiot. Tai sitten teetän noihin kenkiin ne talvipohjat.

 

IMG_2755

 

Miksi muuten on niin, että ainakin musta tuntuu paljon nolommalta liukastua koroilla kuin perussaapikkailla? Ehkä siitä tulee vähän sellainen bimbo fiilis, että “tuo ei osaa pukeutua sään mukaan”. Vaikka samalla tavalla ja yhtä paljon mä voin liukastella feikkiuggeilla kuin noilla Monkin koroilla. Jälkimmäisillä se vaan on monta kertaa nolompaa. Miksiköhän?