maanantai 31. tammikuuta 2011

Aika aloittaa

En tiedä kuinka moni teistä on pyörinyt täällä viimeisen parin viikon aikana. Olen kuitenkin pikkuhiljaa herätellyt tätä blogia taas eloon muun muassa ulkoasumuokkauksilla ja tunnisteiden lisäämisellä. Olen myös harjoitellut kuvanmuokkausta (missä olen edelleen todella huono) sekä live writerin käyttöä. Olen hakenut innostusta muiden blogeista ja kituutellut, kun en ole voinut itse postailla.

Tänään päätin että nyt on aika palata. Kuten ennustinkin, tauko ei ollut pitkä mutta onneksi sitäkin mielekkäämpi. Nyt tiedän mihin suuntaan lähden tätä blogia kehittämään. Lähden kehittelemään tätä pienin askelin kohti lifestylebloggauksen genreä. Se, ettei jokaisen postauksen tarvitse käsitellä vaatteita on vapauttavaa. Voin postata myös niinä päivinä kun pukeudun vain yöpukuun.

 

IMG_2530

 

Tänään en pukeutunut yöpukuun, vaan maxihameeseen. Ihanaan raidalliseen maksiin joka peittää kaikki ongelmakohdat ja jota voi fiiliksestä riippuen käyttää myös tuubihuivina. Hame yhdistettynä meikkaamattomaan nassuun johtuu tulevasta Yo Dance tunnista, jonne tästä kohtapuoliin lähden käppäilemään.

Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte odottaa ja tervetuloa kaikille uusille tulokkaille. Tästä tämä homma taas lähtee.

torstai 20. tammikuuta 2011

Vi ses

Noniin julkaistaampas nyt vihdoin ja viimein virallinen tauollejäämispostaus. Kuten moni onkin saattanut viime aikaisesta postaustahdista päätellä, on bloggaaminen alkanut.. no, maistua hieman puulta. Sitä alkuaikojen innostusta ei vain ole riittävästi, jotta pystyisin pyörittämään tätä hommaa kuten minä haluan sitä pyörittää. Nyt on siis ensimmäisen tauon paikka tämän kaksi ja puolivuotisen bloggauksen aikana. Ja puhun vain tauosta, koska olen melko varma että palaan tänne. Ennemmin tai myöhemmin, mutta luulen kuitenkin että enemmin. Nyt vain tarvitaan kaikki mahdolliset resurssit muualle (lue: virkamiesruotsin kurssille..). Taukoa aion pitää tasan niin kauan, kunnes löydän sen palon tehdä tätä hommaa kunnolla. Täydellä sydämellä ja riemulla. Siihen asti, adjö.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Lupauksista ja niiden pitämisen.. helppoudesta?

 

Vuosi vaihtui tuossa muutama päivä sitten ja sehän tietää aina joka vuosi toistuvia uuden vuoden lupauksia. Lupauksia tipattomasta tammikuusta, vaatekoon pienentämisestä, kuluttamisen vähentämisestä ja parisuhteeseen panostamisesta. Minä olen kuitenkin lyhyen lupausurani (:D) aikana oppinut, että liian suurieleiset ja vaikeasti toteutettavat lupaukset jäävät vain siihen lupauksen asteelle nousematta koskaan toteutukseen asti. Lupasin vuodenvaihteessa 2008-2009 opiskella vapaaehtoisesti ruotsia sekä polttaa enemmän kaloreita. Kuten kuvitella saattaa, molemmat lupaukset kaatuivat silkkaan vaikeuteensa. Ruotsin opiskelun luovuttaminen saattaa tänä keväänä virkamiesruotsin kurssilla harmittaa, mutta noh, eipä voi mitään.

Mahdottomista lupauksista viisastuneena ryhdyin laatimaan pienempiä lupauksia. Ensin korvasin ruotsin opiskelun tammikuussa 2009 niinkin pienellä lupauksella kuin lasien ulkopuolten tiskaamisella.

 

IMG_2325

 

Mun mielestä lasien tiskaaminen ulkopuolelta oli aina ollut ihan turhaa vouhotusta. Tämän johdosta ne lasit tosiaan sitten oli puhtaita sisäpuolelta, mutta likaisia ulkopuolelta. Uuden vuoden lupauksen jälkeen vuodesta 2009 alkaen meillä onkin juotu täysin puhtaista laseista! Eikä ollut vaikeasti pidettävä lupaus.

Vuodenvaihteessa 2009-2010 pistin lupaukseni kanssa vielä paremmaksi. Lupasin lopettaa muovipussien ostamisen ja vastaanottamisen tyystin.

 

IMG_2337

 

Ja lupaukseni piti! Ei sataprosenttisesti, mutta piti kuitenkin. Blogiristeilyltä saatu Globe hopen kangaskassi (valmistettu vanhasta Andiamon mainoksesta) auttoi tässä asiassa huimasti. Se on sopivan kokoinen, mutta kuitenkin pieneen tilaan mahtuva ja siinä on juuri sopivan mittaiset kantokahvat. Nykyään tuo kassi löytyy aina varmuuden vuoksi koululaukun pohjalta. Tiedän kyllä, ettei yhden ihmisen kangaskassien käyttö maailmaa pelasta, mutta mulle tärkeintä onkin tuon kassin käyttämisestä tuleva hyvä mieli. Ikään kuin olisin tehnyt jotain tärkeää. Suosittelen tämän lupauksen toteuttamista muillekin, ei se oikeasti ole niin kamalaa kieltäytyä esimerkiksi vaatekaupoissa niistä ilmaisista muovipusseista. Etenkään jos mukana on iso laukku tai jo ennestään iso toisen kaupan muovipussi.

Tänä vuonna painiskelin kahden eri lupauksen välillä. Molempia en halua toteuttaa samaan aikaan, sillä haasteiden pitää olla mahdollisimman minimaalisia kerralla toteutettaviksi. Ajattelin ensin, että jos vaikka lupaisin lopettaa kynsieni pureskelun. Joo tiedetään, hyi hyi ällöttävät vessapytyn kannet sun muut mun suussa yäk yäk. Mutta totesin, että ei vielä tänä vuonna. Ei kykene vielä, ehkä sitten ensi vuonna.

 

IMG_2320


Päätinkin sitten tehdä lupauksen liittyen toiseen terveyttä (kauneutta) edistävään asiaan. Mulla on ikävänä tapana aina silloin tällöin laistaa, etenkin iltaisin, hampaideni harjauksesta väsymyksen takia. Niin paljon helpompaa on vain hypätä väsyneenä suoraan lämpimään sänkyyn peittojen alle ja kuurata hampaat vasta aamulla. Tänä vuonna päätin kuitenkin luvata, että nyt se loppuu. Tästä edespäin harjaan hampaani joka ilta ja joka aamu, vaikka kuinka väsyttäisi. Ei ole iso juttu, mutta muutos entiseen kuitenkin.

Lupauksistani on havaittavissa selkeästi yksi peruspiirre, joka takaa niissä pysymisen: lupaukseni ovat pieniä ja vaikeusasteeltaan alhaisia. Ei kannata yrittää ottaa kerralla liian suuria askelia. Todennäköisyys epäonnistua on aina suurempi mitä suurempi itse lupaus on. Siksi suosittelen myös muille lupausten tekijöille, että ottakaa joka vuosi jokin pikkupikkuprojekti jonka varmasti pystytte pitämään. Mulle “kuntoile enemmän” -lupaus on liian abstrakti asia. “Käy vähintään kerran viikossa jumpassa” taas olisi paljon konkreettisempi tavoite. Ehkä sittenkin tuo lupaus sitten vuoden päästä kynsien sijaan..?

Tekikö muut uuden vuoden lupauksia? Ja miten on vanhat lupaukset pitäneet?

maanantai 3. tammikuuta 2011

Hämmentävä vapauden huuma hotellin portailla


Näin viime yönä niin todentuntuista ja ajatuksia herättävää unta, että päätin tulla raportoimaan sen tänne blogiin. Hypätään siis yli kaikki valittelut, selittelyt ja mahdolliset pahoittelut muutaman viikon blogilomasta. Ja palataan siihen bannerikilpailuun kunhan saan tämän homman taas rullaamaan vauhdilla eteenpäin.

 

tumblr_ldzaf20XzG1qapij1o1_500_large


Mutta takaisin siihen uneen. Unen pääpointtina oli se, että olin jossain ulkomailla YKSIN. Olin lähtenyt kaupunkilomalle ilman muita ihmisiä, ihan vain omaan seuraani turvautuen. Unessa pääfiiliksiä olivat uteliaisuus, helpotus, rentoutuminen sekä kaiken kattava vapaus. Näin jälkikäteen pohdittuna eniten unessa kummeksuttivat juuri nuo fiilikset (ei esim. jättisuuret kävelet patsaat lumimaamuseossa). Enhän minä ole sellainen ihminen joka erityisesti nauttisi yksin olemisesta! Vai olenko?

 

tumblr_lacgjfMMjY1qc78uuo1_500_large


En ole ikinä ollut matkalla yksin. En tosin ole matkustanut seurassakaan mitenkään erityisen paljon. Virossa olen käynyt  kerran, Ruotsissa blogiristeilyllä, Espanjassa ja Hollannissa perheen kanssa sekä Ranskassa ja Italiassa Tanelin kanssa. Mutta että lähtisi matkalle yksin! Ilman toisen tukea, turvaa ja seuraa. En voi mitenkään kuvitella, että fiilikseni oikeasti olisivat unen kaltaiset kun astuisin lentokoneesta uuden maan kamaralle. Voisin kuvitella tuntevani a) pakokauhua, b) huolta turvallisuudestani, c) yksinäisyyttä, kun ei ketään jakamassa kokemuksia. Se, että saisi itse päättää aivan kaikesta ja saisi mennä ja tehdä aivan vapaasti ei minusta kuulosta vapauttavalta. Se kuulostaa ahdistavan.. omituiselta.

 

tumblr_lcom6cXy471qamb1qo1_500_large


Vaikka en ole järin sosiaalinen ihminen, ja vaikka pidän enemmän torkkupeiton alla makoilemisesta kuin ihmisten ilmoille lähtemisestä, en silti voisi kuvitella oikeassa elämässä lähteväni matkalle yksin. Tahdon ja tarvitsen seuraani läheisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa matkan aikana kertyvät kokemukset. Täydellisen vapauden menettäminen yhdessä tehtäville kompromisseille ei ole mielestäni huono kauppa ollenkaan. Saahan siitä vastalahjaksi ihanien ihmisten seuraa jossain upeassa ympäristössä.

 

2780858979_e19b7fb8c0_z_large


Miten muut, uskaltaisitteko te lähteä matkalle yksin? Vai onko joku jopa matkustanut seuranaan vain oma ihana itsensä?


Ps. Kuvia klikkaamalla pääsee niiden alkuperäiseen julkaisupaikkaan.