Hämmentävä vapauden huuma hotellin portailla

Näin viime yönä niin todentuntuista ja ajatuksia herättävää unta, että päätin tulla raportoimaan sen tänne blogiin. Hypätään siis yli kaikki valittelut, selittelyt ja mahdolliset pahoittelut muutaman viikon blogilomasta. Ja palataan siihen bannerikilpailuun kunhan saan tämän homman taas rullaamaan vauhdilla eteenpäin.

 

Mutta takaisin siihen uneen. Unen pääpointtina oli se, että olin jossain ulkomailla YKSIN. Olin lähtenyt kaupunkilomalle ilman muita ihmisiä, ihan vain omaan seuraani turvautuen. Unessa pääfiiliksiä olivat uteliaisuus, helpotus, rentoutuminen sekä kaiken kattava vapaus. Näin jälkikäteen pohdittuna eniten unessa kummeksuttivat juuri nuo fiilikset (ei esim. jättisuuret kävelet patsaat lumimaamuseossa). Enhän minä ole sellainen ihminen joka erityisesti nauttisi yksin olemisesta! Vai olenko?

 

En ole ikinä ollut matkalla yksin. En tosin ole matkustanut seurassakaan mitenkään erityisen paljon. Virossa olen käynyt  kerran, Ruotsissa blogiristeilyllä, Espanjassa ja Hollannissa perheen kanssa sekä Ranskassa ja Italiassa Tanelin kanssa. Mutta että lähtisi matkalle yksin! Ilman toisen tukea, turvaa ja seuraa. En voi mitenkään kuvitella, että fiilikseni oikeasti olisivat unen kaltaiset kun astuisin lentokoneesta uuden maan kamaralle. Voisin kuvitella tuntevani a) pakokauhua, b) huolta turvallisuudestani, c) yksinäisyyttä, kun ei ketään jakamassa kokemuksia. Se, että saisi itse päättää aivan kaikesta ja saisi mennä ja tehdä aivan vapaasti ei minusta kuulosta vapauttavalta. Se kuulostaa ahdistavan.. omituiselta.

 

Vaikka en ole järin sosiaalinen ihminen, ja vaikka pidän enemmän torkkupeiton alla makoilemisesta kuin ihmisten ilmoille lähtemisestä, en silti voisi kuvitella oikeassa elämässä lähteväni matkalle yksin. Tahdon ja tarvitsen seuraani läheisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa matkan aikana kertyvät kokemukset. Täydellisen vapauden menettäminen yhdessä tehtäville kompromisseille ei ole mielestäni huono kauppa ollenkaan. Saahan siitä vastalahjaksi ihanien ihmisten seuraa jossain upeassa ympäristössä.

 

Miten muut, uskaltaisitteko te lähteä matkalle yksin? Vai onko joku jopa matkustanut seuranaan vain oma ihana itsensä?

Ps. Kuvia klikkaamalla pääsee niiden alkuperäiseen julkaisupaikkaan.

Erilainen huippumalli haussa

Varoitan jo etukäteen että tästä tullee aika (todella) pitkä postaus. Aihe on minulle henkilökohtaisesti tärkeä ja minulla on siitä erittäin vahvoja mielipiteitä.

Ei kukaan sattumalta siis tsekannut viime sunnuntaina ykköseltä tullutta Erilainen huippumalli haussa- ohjelmaa? Sarja tulee sunnuntaisin 18.20-19.15. Ykkösen sivuilla oli tällainen kuvaus ohjelmasta:

Kahdeksan nuorta kaunista brittinaista valmistautuu elämänsä kisaan. Voittaja pääsee malliksi ison muotilehden sivuille. Kaikki kilpailijat ovat fyysisesti vammaisia ja jännitystä lisää vielä ankara tuomaristo. Osa 1/6. T: Love Productions / Channel 4, Britannia.

Sarjassa kahdeksan tyttöä kilpailee paikasta mallimaailmassa. Nämä kahdeksan ovat kaikki jollain tavalla vammaisia. Yksi tytöistä on pyörätuolissa, muutama kuuro ja parilta puuttuu käsi.

Alkureaktio, kun huomasin mistä sarjassa oli kysymys, oli verrattavissa kokemuksiini 4D-dokumenteista. Onko tässä nyt samanlaista erilaisuudella repostelua, halutaanko katsojissa saada aikaan kauhistusefekti? Tuli ihan sellainen tunne, että tässä on nyt tämän päivän parrakas nainen, siamilaiset kaksoset taikka kaksipäinen vuohi. Ihmisillä kun nyt vain on tapana pelätä ja kummastella suu auki kaikkea erilaista.

Koska minä kuitenkin oikeasti olen vahvasti sitä mieltä, että vammaisuus ja kaikenlainen erilaisuus ei ole mitään kauheaa tai pelottavaa, katsoin sarjaa näiden lasien takaa. Vammaisia ja erilaisia ihmisiä ei tule piilottaa eikä yhteiskunnan tule heitä millään tavalla väheksyä tai hyljeksiä. Siksi onkin hyvä, että myös näille perinteisille mallikisoille on oma vastineensa niiden keskuudessa, joiden vamma estää perusmallikisoihin osallistumisen. Myöhemmin pohdintaa että estääkö vai ei. Ihmisten ennakkoluulojen vähentäminen on aina hyvä asia, tapahtui se sitten melkeinpä mitä kautta tahansa. Vammaisuutta tulee tuoda julki, jotta näistä ihmisistä tulisi osa normia eikä heidän otsaansa olisi tatuoitu sanoja "POIKKEAVA JA SIKSI HUONOMPI KUIN TE!!". Vammaisuus ei tarkoitus huonompaa ihmistä, vammaisuus tarkoittaa rajoituksia.

Todella monessa ammatissa nämä rajoitukset ovat fyysisiä. En puhu älyllisistä rajoituksista, sillä yksikään mallikisassa kilpaileva ei ole kehitysvammainen. Lentoemännäksi ei liian lyhyenä voi kouluttautua ja kirurgiksi ei neurologista vapinaa sairastava voi ryhtyä. Myös minun tulevassa puheterapeutin ammatissani on näitä vaatimuksia, sillä mikäli minulla olisi todella paha puhevika en voisi terapioida lapsia pääsemään yli omista puhevirheistään. Mallimaailmassa nämä rajoitukset eivät kuitenkaan ole niin kiveen hakattuja. Pituusrajoitus on häilyvä ja muut rajoitukset osittain mielipiteisiin pohjautuvia. Näitä rajoituksia pyritään nyt tämän ohjelman kautta kiertämään. Minun oma henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että mikäli työnä on toimia elävänä vaatehenkarina ja mielikuvien luojana et voi hoitaa tätä työtä pyörätuolissa istuen. Et, mikäli tarkoituksena on myydä vaatteita "normaaleille" ihmisille, jotka kävelevät nämä vaatteet päällä. Fyysisesti näkyvä vamma näköinformaatioon perustuvassa myyntityössä on selvä haitta. Voihan pyörätuoli-ihminen mainostaa vaatteita muille pyörätuolissa istuville, mutta siinä tuleekin sitten jo vastaan markkinoiden rajat. Onko toiminta silloin enää kannattavaa? Valokuvamallina toimimista fyysisetkään rajoitukset eivät estä.

Kun vamma sitten taas ei näy fyysisesti, ei vammaisuus mielestäni ole mikään este päästä osalliseksi mallimaailmaa. Kuurous nyt on "vain" kielirajoittuneisuutta. Tuli mieleen, että mikseivät nämä kuurot kilpailijat voineet osallistua normaaliin huippumalli haussa kilpailuun? Mikä on riittävä vammaisuuden aste, ja mikä riittävän näkyvää, jotta se haittaa merkitsevästi näihin kilpailuihin osallistumista? Tottahan toki sääliefekti astuu mukaan kuvioihin, kun kuuro (vammainen) tyttö kilpailee kuulevien (vammattomien) joukossa. Kuurous ei kuitenkaan mielestäni estä mitään. On olemassa tulkkeja, kirjoitusviestintä on hyvin tehokasta.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tämä kilpailu on hyvä keino tuoda vammaisuutta julkisuuteen ja pois piiloista. Mallimaailmaan typeriä, ihmisten mielikuviin perustuvia rajoituksia on hyvä purkaa. Anorektisuusvaatimukset sekä 185cm pituus nyt ovat ihan hölmöjä. Pyörätuoliramppeja tulee rakentaa ja nämä eritavalla liikkuvat ihmiset tulee ottaa huomioon kaikissa julkisissa rakennuksissa. Tämä ei kuitenkaan enää liity malliohjelmaan vaan ihan yleiseen vammaisten elämänlaadun parantamiseen. Kun työnä on myydä mielikuvia, tulee pohtia, onko juuri minulla niitä fyysisiä ominaisuuksia joita tässä yritetään myydä. Vai valitaanko minut tähän työhön vain siksi, koska olen fyysisesti vammainen ja siksi a) säälin kohteena, b) kummajainen näissä piireissä ja täten ylimääräistä huomiota herättävä? Mallin työhön pitää valita se kaikkein osaavin ammattilainen ja työhön parhaiten sopiva, ei sitä ihmistä joka saa aikaan negatiivisia reaktioita omalla olemuksellaan ja myy vaatteita erilaisuudellaan (myykö?). En tietenkään siis väitä etteikö vammainenkin ihminen voisi olla paras ehdokas. Ihmisten typeriä mielikuvia tulee tietoisesti pyrkiä muuttamaan ja tämän ohjelma on hyvä keino siihen. Vammaisuus ei saa olla este unelmien toteuttamiseen mielikuviin perustuvissa rajoituksissa. Ihmisten mielipiteet asioista muuttuvat pikkuhiljaa ja tämä ohjelma on hyvä ensimmäinen askel. Normin laajentaminen, pelkkää plussaa.

Mielipiteitä? Keskustelua kommentiboksissa aiheen tiimoilta odottelen innolla! Kuitenkin unohdin sanoa tässä jotain todella tärkeää ja olennaista tai sitten selitin jonkin asian epäselvästi. Ketään en halua loukata ja ketään en tuomitse. Piste. Tätäkin postausta kirjoittaessa olin aluksi sitä mieltä että HUONOHUONOHUONO ohjelma, nyt kun lopetan kirjoituksen olenkin sitä mieltä että ei niin huono sittenkään.

Twilight ei oikeesti houkuttele

Tosi monessa blogissa on kehuttu Twilight-leffaa. Mä oon lukenu sen kirjan joten odotin leffalta aika paljon kun käytiin se kattomassa tossa perjantaina. Odotukset tais olla vaan liian kovat..

Jo ihan ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tiesin etten tykkäis leffasta. Vuorosanat oli naurettavia, tökäistyjä ja tilanteeseen täysin sopimattomia. Edwardin näyttely oli ihan liian liioiteltua, esim. siinä kohtauksessa ku ne istuu ekan kerran vierekkäin Bellan kanssa siel bilsan luokassa oli ihan hirveetä kateltavaa ku se Edward piteli nenäänsä. Siis mitäh?! Eikö sitä elämääkin suurempaa houkutusta saanut paremmin kuvattua nauhalle ku tuommosella naurettavalla ylinäyttelemisellä??

Nää puukiipeilyt oli kans niin naurettavia. Oravafiiliksiä hei?

Ja sit ne Edwardin naamanvääntelyt. Iha ku sillä olis ollu kauhee kusihätä koko ajan. Ei mitään kiihkeetä katsetta, vaan koko ajan se harhaili. Pari kertaa olin ihan fiiliksissä 15 min putkeen mut sit taas tuli jotai ihme mulkokatseita. Tosi kaunista jooo, maailman kauneimmalta olennolta odottaakin tuommoista mölkösilmäilyä ja suun vääntelyä joka hiton tilanteessa.


Plus tietty se että olin kuvitellu kaikki paikat, kohtausten fiilikset ja kirjan ihmiset ihan erilaisiksi. Emmetin pitäis mun mielestä olla suurikokoinen, jättihartiat omistava mustaihoinen mies, Carlislen harmaahapsinen mustiin pukeutuva herra. Ja se niiden koti! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRH. Tää ei toisaalta oo elokuvan vika, eihän sitä voi tietää miten kaikki ihmiset on ne jutut mielessään kuvitellu. Mut petyin silti.


Koko leffa eteni ihan liian nopeesti, mitään juttuja ei selitetty tarpeeks. Töks kohtaus, töks pusu, töks "ikuisesti", töks töks töks. Ei mitään fiilistä. Musiikki hanurista, ohjaus samasta paikasta. Arvosanaks 5-. Jättepettymys.

Ootteko te kaikki muut tykänneet leffasta??

(kuva1, kuva2, kuva3)

Kurnauh, miau, iihahaa, sssshhh = sydän?

Eläinkuosit on tehneet tänä keväänä aivan valtaisan aluevaltauksen vaatteissa ja asusteissa. Niitä näkyy useissa muotinäytöksissä ja kaikissa mahdollisissa katalogeissa. Ne valtaavat niin kengät, laukut, bikinit kuin päällysvaatteetkin. Niitä on miljoonissa eri värisävyissä ja hassuissa pikku yksityiskohdissa (esim. aurinkolasien sangoissa..). Niiltä ei voi välttyä, mutta silti niitä pitävät vain hitusen enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta omaavat naiset eivätkä kaikki harmaat hissukat. Niitä ei voi kantaa selkä kyyryssä ja hiusten alta maailmaa kurkkien. Ne vaikuttavat meihin ja mielikuviimme ihmisistä, jotka niitä käyttävät. Mitä ihmeen Hitlereitä ne oikeen on?!




Mulla oli ennen tätä kevättä mielikuva eläinkuoseista semmoisena juttuna, jota käytettiin "sillon joskus kasarina" (aikakausi päin pyllyä ei kantsii välittää). Ne oli mun mielestä vanhahtavia ja niihin pukeutu nykyään vaan kaikki diivamummot. Mut sit tulee kevät 2009 ja tunkasee eläinkuosit jokasen muotia hiukankin seuraavan niskaan! Ne onkin yhtäkkin hip ja cool, ne on naisellisia ja kauniita ja ihania. Hassua miten muoti vaikuttaakin niin vahvasti ihmisten mielikuviin. Paitsi mun kohdalla käärmekuosiin, oksennan aina ku nään sitä. Oikeesti, ainaki sisäisesti. Kaikkien muidet (kirahvi,seepra&leopardi) kohdalla mun mielipiteet onkin sitten hivuttautunu pikkuhiljaa kohti hyväksyvämpää linjaa. Nehän onkin ihan nättejä!
Pakko kyllä muuten sanoa että hiukan naurahdin, kun näin kolme tyttöä kaupungilla tuossa lauantaina ja kaikilla oli jotain eläinkuosia päällä. Yhdellä leopardilegginssit, toisella leopardihiuspanta ja kolmannella se JC:n pinkki leopardipusero. Ah, massamuoti. Mut olis ne kaikki yksinään näyttäny tosi tyylikkäiltä.




Tällä muotivillityskuosilla on mun mielestä yks aika kamala puoli. Useat ihmiset ei meinaan halua käyttää tekoturkiksia siksi että niitä käyttämällä jotenkin tekee aidotkin hieman hyväksyttävämmiksi. Tai että joku voikin luulla tekoturkkia aidoksia ja käsittää niin, että henkilö joka turkkiaan ylväänä kantaa kannattaa turkistarhausta. Miksei eläinkuoseissa ole tätä puolta ollenkaan? Ei kukaan varmastikaan heti oleta, että kaunis kirahvikuosinen laukku jota kanniskelet olallasi olisi tehty pienistä kirahvivauvoista. Mutta eikö sellaistakin teollisuutta jossain päin maailmaa (kenties täälläkin?) harrasteta? Tuetko siinä sitten salametsästystä kun kuljet näteissä "feikeissä" leopardiballerinoissa ilman että asiaa edes tiedostaa? Käärmekuosia on ainakin mun mielestä paljon käytetty ihan aitonakin, mikä on aivan jäätävän ällöttävää ja kamalaa. Käärmeet on toki elävinäkin kamalia, mut nyljettynä se kuosi on vielä hirveempi ajatus. Mä en ainakaan halua tukea pienilläkään vihjeillä minkäänlaista eläinrääkkäystä, salametsästystä taikka turkistarhausta, joten jos eläinkuosiset kankaat tällaisia mielikuvia aiheuttavat niin ei kiitos mulle. Se ei todellakaan ole okei.




Eläinkuoseilla on lisäksi mun mielestä tosi vahva seksuaalinen fiilis. Etenkin alusvaatteissa leopardikuosia on käytetty iät ja ajat. Nyt kun H&M on älynnyt tunkaista kuosin bikineihinsä niin mulla herää ainakin hälytyskellot soimaan. Eikö biksut nyt oo jo ennestään ihan tarpeeks pieni vaatekappale aiheuttamaan miehissä seksuaalisia väristyksiä? Mä tuntisin itseni ainakin liian tyrkyksi leopardibiksuissa, nehän on ihan ku alusvaatteet sitten jo kuosiltaankin. Samat vibat tulee myös avonaisista topeista ja t-paidoista. Ei ihminen muutu miehiä kaatavaksi kissapedoksi pelkällä paidalla, vaikka siitä fiilarit olisi minkälaiset. Sitten sais kaikki ällöt pelimiehet kimppuunsa ihan vaan sen paidan takia. Jos mä haluaisin antaa esim. työhaastattelussa asiallisen vaikutelman itsestäni nii viiminen mitä mä päälleni pukisin olin eläinkuositoppi. Seepra- ja leopardikuosilla etenkin, hyi.




Mut onhan ne eläinkuosit hyvin yhdisteltyinä ja pieniksi mausteiksi jätettyinä oikeen kauniita. Kirahvilaukku olisi jätteihana, taikka leopardiballerinat. Mä en kuitenkaan laittais päälleeni eläinkuosista takkia taikka mekkoa, siinä liika on jo liikaa. Asusteissa siis seeprat, kirahvit sun muut hirnuvaiset on aivan loistava ja nätti ja ihana juttu. Antavat tujauksen lisää naisellisuutta menemättä kuitenkaan tyrkkyöveriksi.

Mitä mieltä sä olet eläinkuoseista?

(kuvat Asos, H&M, täältä ja täältä)

Trendejä trendejä trendejä

Ssu- haastoi minut kertomaan omat mielipiteeni kevään 2009 trendeistä. Voin jo etukäteen varoittaa, että mä en to-dellakaan oo lämmenny niille. Syksyllä oli paljon kivempia juttuja, nää on melkein kaikki ihan pläh.

SO HOT

Jadenvihreä

Mä olen niitä pukeutujia, jotka käyttää VÄREJÄ. Mä en pukeudu haaleenvihreään vaan mä pukeudun kunnon vihreävihreään. Hailakkuus ei sovi mulle, äksöniä pitää olla. Jadenvihreä on kaiken lisäks vielä tosi kaunis värinä. Tahdontahdon tuon hameen.

Oversize-jakut

Tuo oversize jää varmaan mun kohdalla pois, mutta jakut kelpaa kyllä! Ostin just sen täydellisen teepparinki mustan jakkuni kanssa pidettäväks, namnamnam. Rentoilufiiliksiä. Tai virallisuusfiiliksiä jos jakkuu pitää kiinni.

Pallot ja pilkut

Polka dot natsaa kyllä ja lujaa. Sekä asusteissa että vaatteissa, kohtuudella tietysti. Eikai kukaan nyt pukeudu päästä varpaisiin pilkkuihin, yksityiskohtina käytettynä ne on enemmän kuin herkkuja. Ylläoleva laukku olis kivoin jos se siinä olis paksu kantohihna.

Helmet

Oon aina tykänny helmistä, niin teko- kuin aidoistakin. Mulla on mummulta saadut aidot helmet ja muovihelminä mustat ja "punaisehkot". Haluisin vielä ainakin ruskeat jättihelmipalloiset. Aidot natsaa juhla-asuun, feikit kaikkiin muihin.

DEFINITELY NOT

Käärmeennahkakuosi

Hyihyihyihyi yöks. En muutenkaan diggaile eläinkuoseista, mut käärmeennahka on hirveintä ever. Liikaa kasaria, yäääh. Ei kyllä varmana eksy mun päälle ikinä, voin vannoo. En oo koskaan nähny mitään hienoa käärmekuosilla varustettua vaatetta tai asustetta.

Haaremihousut

Nyt on kyl pakko myöntää et jotkut haaremit näyttää ihan kivoiltaki. Mut ei tuollaiset roikkopersepöksyt vaan sellaset mitkä roikkuu IHANVÄHÄN vaan. Mä en meinaan ainakaan halua näyttää siltä et kulkisin paskat housuissa, anteeksi kielenkäyttöni.

Jumpsuit

Nääkin aiheuttaa sellasen "ynhh"- reaktion mussa. Haalarit vois vielä jotenkuten mennä, mut pitkähihainen jumpsuit on kamalaaaaa. Mä en muutenkaan ikinä pukeudu pelkästään yhteen väriin joten toi on senkin takia totaali no no mulle.

Läpikuultavuus

Läpikuultavat vaatteet näyttää jättekauniilta henkareissa, mut päällä ne on jotai aivan muuta. Niiden alle on kuitenki aina pakko laittaa jotain, joka sitte pilaa sen paidan ihanan fiiliksen. Rintsikat = rivoa. Toppi = paidassa ei ole enää samaa keveää fiilistä. En saa toimimaan ainakaan itelläni.

Kullan ja metallien sävyt

Nää sävyt kuuluu koruihin. Tai juhlakenkiin. Mut ei mihkään kaupungille, rannalle tms. käytettäväks ainakaan mun mielestä. Liian juhlallisia arkipukeutumiseen asusteissa + vaatteissa ihan järkkyä muuten vaan.

Nudesävyt & Pastellivärit

Näiden molempien hylkäämiseen mulla on sama syy: inhoon mukamasvärikkäitä vaatteita. Kirkkaankeltasena ja kunnollisen ruskeana noin ylläolevat vaatteetkin olis ihan jättehienoja. Ei iske hempeily ei sitten millään. Tyylikkäitähän nudet&pastellit toki on, mut ei vaan mun makuun.

Jättikorut

Tää on NO- listalla ihan vaan siks et en mä osaa tollasia käyttää. Palais hermot jo puolenpäivän aikoihin jos tollanen killus sormessa. Kolistelisin sitä joka paikkaan ja käsiki varmaan väsyis. Tai niska katkeis jos toi olis kaulakoru.

Epäsymmetrisyys

Kasariii. Mä en yhtään lämpene tuolle H&M:n paidalle. Siitä tursuilis ihan varmana kainalomakkarat ulos hoikemmaltakin tytöltä. Plus ykspuoleinen rusketus olis nam, jooooo. Epäsymmetrisyyskin voi joskus toimia, mut ei kyllä ^ noin.

PERHAPS SO?

Killerikorot

Mä en ole mikään yltiöhyvä korkokengillä kävelijä, siks killerikorot vähän epäilyttää. Aivan upeilta ne näyttävät, hirmu naisellisilta ja kauniilta. Mut kompurointi ja haparointi eivät sitten taas oo kovinkaan imartelevia liikkumistapoja. Noi kengät ^ = rakkauskauniit.

Röyhelöt

Röyhelötrendi sijaitsee ehkä-osiossa siks, että en oo varma mikä määritellään röyhelöks. Jos toi ylläoleva Ginan hame täyttää kriteerit nii sitten röyhelöitä saa alkaa ilmestymään mun kaappiin vinhaa vauhtia. Ainakin toi hame ja parit sen kaverit.

Hapsut

Tällekään trendille en ole vielä ihan täysin lämmennyt, mutta mikäli täydellinen hapsulaukku sattuisi matkani varrelle osumaan kohtuullisella hinnalla niin enhän mä tilaisuutta jättäis käyttämättä. Tossa ylläolevassa laukussa on mun makuun liian pitkät hapsut, ne ei sais ylittää laukun pituutta. Hapsukengät saa mun puolesta aina pysyä ihan vaan kaikkien muiden jalkojen ilona.

Mitä mieltä - mikä iskee ja mikä ei?

(kuvat: H&M, Asos, GoJane, Ellos, Gina Tricot)

Never ever

EDIT://Laitoin Huuto.nettiin juttuja myyntiin. Käykää vilkaisemassa, kaikissa tosi pienet postikulut! Tarjolla olisi mm. pari vyötärövyötä, rusettipantoja ja vekkiminihame. Ei hintavarausta! Eikun HUUTAMAAN!

Koskaan ei saisi sanoa että ei koskaan. Mut mulle on tässä parinkymmenen vuoden aikana kehittyny selvät inhokit tyyliin ja kauneuteen liittyen ja niille kaikille mä tosiaan sanon NO THANKS!

Minä en ikinä:

pukisi päälleni

eläinkuositakkia (Asos)

Hyihyihyi, liika on aina liikaa. Pienen huivin voisin eläinkuosilla ehkä hyväksyä, tai legginssit polvipituisen hameen ja saappaiden kanssa. Eläinkuosi on niiiin kaukana mun tyylistä kuin olla ja voi.

nilkkapituista hametta (Ellos)

Ei oikeen imartele tuo pituus tätä mun muutenkin todella lyhyttä varttani. Miniä sen pitää olla, tai korkeintaan polviin asti. Tulee lisäksi kauheet hippifiilikset.

tekisi tukalleni

kasvattaisi yli tissien (kuva)

Liika on tässäkin jutussa taas liikaa. Ylipitkä tukka ei mätsäis mulle luultavammin ollenkaan, lisäksi tiiän et olisin liian laiska hoitamaan sitä ja se näyttäis kuivuneelta heinäpellolta.

värjäisi paksuja raitoja (kuva)

Nää oli muotia sillon ku mä olin ala-asteella <-- 2000, muistaako joku? Aivan järkyttäviä, onneks nykyään osaa pyytää vähän enemmän piilotettuja raitoja kun parturiin menee. Mulla tosin oli tuollaiset raidat ala-asteella, köhköh. Mut ei enää ikinä, i am sure.

laittaisi jalkaani

korkeita stilettikorkoja (GoJane)

No no no, liian vaarallista näillä korkkarikävelytaidoilla. Murtaisin nilkkani tai muuta vastaavaa alle viidessä sekunnissa noiden kanssa. Paksummalla korolla noi kengät olis toooosi nam.

selkeitä platformeja (GoJane)

Liikaa spaissarifiiliksiä, liikaa yläastefiiliksiä. Tääkin on ihan vaan makuasia, muiden jaloissa ja hyvin yhdisteltynä luultavasti toimii mutta omaan jalkaan noi ei kyllä tuu eksymään ikinä. Hyiii.

sutisi naamani

nudehuulia (kuva)

Oon muutenkin tosi huono meikkaamaan huulia, pelkkä huulirasva riittää useimmiten. Mä en tosiaan oo ikinä nähny tyylikkäitä nudehuulia, mun mielestä toi mallikin näyttää ihan hassulta! Korostaahan toi meikkityyli nätisti silmiä, mut en mä ainakaan halua näyttää muotopuolelta jolla ei oo suuta.

piirrettyjä kulmakarvoja (kuva)

Mä aloin nyppimään kulmiani vasta 19 kesäisenä, sillä vasta sillon ne muutamat hajakarvat alko häiritsemään. Siitä johtuen mulle on varmaan kehittyny joku inho yli-ohuisiin ja selkeästi pelkällä kynällä piirrettyihin kulmiin. Ei saa naiset innostua, aidot karvat on paljon nätimpiä.

tekisi itselleni

lävistäisi naamaani (kuva)

Mulla oli 2004-2007 alahuulessa keskellä lävistys ja tykkäsinkin siitä. Mut nyt kun siitä on jäljellä vielä kahden vuoden jälkeenkin näkyvä reikä niin ei, en halua lisää reikiä naamaani. Umpeutuukohan tämäkään ikinä..

ottaisi isoa tatuointia (kuva)

Onhan nuo suuret tatuoinnit kauniita nyt, mutta entäs sitten kolmenkymmenen vuoden kuluttua kun joka paikka roikkuu? Poistattamisestakaan ei kaunista jälkeä jää ja se on kallistakin. Kahta pientä tatuointia olen jo alustavasti suunnitellut, pikkusiskojen nimet tatuoituna nilkkoihin kummittelee houkuttelevasti mielessä. Mutta ei ikinä mitään koko perseen peittävää kotkaa kiitos.

Toivottavasti kukaan ei ota tästä itseensä, mielipiteistähän ei tunnetusti voi kiistellä.

Ps. Hih, ostin murun. Se on kaunis.

Tänä syksynä pukeudun ruutuun, en pitsiin.

Kerron tässä postauksessa mielipiteeni syksyn 2008 muodista. Valitsemani muoti-ilmiöt olen napannut Ellestä, Oliviasta ja muoti-/tyyliblogeista. YES! - merkinnän alle päätyivät ne jutut, joista diggaan ja NO! -merkin alle sellaiset mitä en tule päälleni laittamaan.

YES!

Ruudut. Tässä täytyy tosin olla tarkkana etten vain näytä maatilan emännältä. Edellisen postauksen ruutumekkoon olen totaalisen ihastunut.

Pikkumusta. En omista vielä sitä täydellistä pikkumustaa, muutaman potentiaalisen ehdokkaan tosin (toinen kaatuu antoisaan kaula-aukkoon ja toinen valkoisiin pilkkuihin).

Violetti. Miten kukaan voi olla rakastamatta tätä väriä? Lisäksi suosikkeihini kuuluvat slaavilaiset värit, punainen ja sininen, en vain löytänyt sopivaa kuvaa niistä yhdessä vaatteessa.

Kiiltonahka. Etenkin laukuissa tämä on ainoa materiaali mitä nykyään suosin. En tosin pistäisi pahakseni mikäli löytäisin nuo kengät joku aamu kenkähyllystäni.

Poolo. Äääh, että tiedäkkään miten paljon haluaisin juuri tuon leijonankeltaisen poolon omakseni! Vaan eipä näkynyt Turun Kopkolmion H&M:ssä, metsästys jatkuu edelleen. Pitää pärjätä jo omistamillani violetilla ja harmaalla poololla.


Kynähame. Ostin vasta vähän aikaa sitten ensimmäisen kynähameeni (mustana) ja täytyy kyllä sanoa että on kätevin vaatekappale mitä on vähään aikaan tullut vastaan. Voi käyttää sekä noin kuin kuvassa, että paita hameen päällä.

NO!

Pitsi. En vain tykkää tällaisesta yliröyhelöisestä, läpinäkyvästä ja suttuisen näköisestä materiaalista. Sukkahousuina korkeintaan, mutta muuten ei kyllä ikinä.

Tummat kukat. Vähän huono kuva löytyi tähän. En ole ikinä tykännyt kukkakuosista, en kirkkaasta enkä tummasta. En omista mitään kukkavaatetta enkä tule omistamaankaan.

Sotilastyylinen takki. Yäh. Ehkäpä avomiehen armeijan takia tämä tyyli saa aikaan vain ällötysreaktion. Onneksi omassa villakangastakissani ei ole ylimääräisiä nappihärpäkkeitä ja ihmeellisiä linjoja.

Maksimitta. Tämä on hyihyi niin takeissa, hameissa kuin housuissakin. Eivät nuo näyttäisi ikinä hyviltä minun 160 senttisen varteni päällä, eivät edes korkkareilla höystettynä.

Isot kaulakorut. Käytän muutenkin todella harvoin kaulakoruja,sillä olen enemmän korvakoru-ihmisiä. Minä tykkään siroista ja kauniista kaulakoruista, en tuollaisista isoista möhkäleistä.

Nahkahame. Tämä on NO! -listalla vain minun kohdallani, sillä näytän makkarankuorelta kun yritän tunkea tätä takamusta tuollaiseen. Olen kuitenkin nähnyt kuinka hyvin nämä sopivat muutamille muille bloggareille, onnekkaat!


Polvisukat. Yhdet polvisukat omistan, maksoivat huikean euron H&M:ssä. Eivät kuitenkaan pysy ylhäällä, vaan menevät jo minuutin kävelyn takia makkaralle. En myöskään ole tarpeeksi kapeareisinen näiden käyttämiseksi.

Niittivyö. Ehkä minulla ei vain ole mitään minkä kanssa voisin niittivöitä yhdistellä, mutta en pysty kuvittelemaan tätä päälleni. Ei tähän sen kummempaa syytä ole kuin että ei vain iske juuri minuun.

Mitkä syksyn muoti-ilmiöt ovat sinun juttusi? Entä mitkä jäävät kaupan hyllyille pölyttymään?

(kuvat asos ellos ja h&m)