maanantai 28. helmikuuta 2011

Kulttuuria Turussa

 

Olin koko viime viikon hiihtoloman hyvin kultturelli. Kyllä se, että Turussa pidetään meteliä tänä vuonna kaikista kulttuurihappeningeista, on saanut ainakin mun menojalan vipattamaan kohti teattereita, esityksiä, näytellyitä sun muita. Ennen tätä vuotta kävin oikeastaan vain leffassa ja silloin tällöin äidin pakottamana taidenäyttelyissä. Nykyään oikeasti nautin kulttuuritapahtumista. Viime viikon perusteella voisinkin suositella..

 

Tuli on irti! –näyttelyä

tuli_on_irti_3

Tätä suosittelisin etenkin sellaisille porukoille, joissa mukaan pääsevät ala-asteikäiset lapset. Pikkuihmiset ovat todennäköisesti tohkeissaan tulenteosta, veden ampumisesta sekä palohaalareihin pukeutumisesta. Isommille näyttelyssä taas oli katsottavaa etenkin Turun pienoismallin polttamisessa. Kyllä näyttely hintansa (opiskelijalle 8e) arvoinen on, mutta olisin kyllä toivonut enemmän juuri aikuisille tarkoitettuja osioita.

 

Pilkkopimeää galleriaa

pilkkopimeaalogo_0

Kuvittele, miltä tuntuu seisoa ja kulkea täysin pimeässä tilassa silmät apposen auki näkemättä yhtään mitään? Ensin alkaa pyörryttää, sitten sitä alkaa kuvitella huoneeseen erilaisia korkeuksia, alamäkiä, esteitä. Pilkkopimeää galleriassa taideteoksia kosketellaan, kuunnellaan, haistellaan ja maistellaan täysin sokkona. Koko kehonsa tiedostaa paremmin puolen tunnin esittelyn jälkeen ja tuntuu kuin keho toimisi voimakkaammin. Suosittelen galleriaa ehdottomasti elämyshakuisille ja uteliaille. Vielä näytti olevan muutamia paikkoja vapaana. Galleria on täysin ilmainen.

 

TLKS:n Speksiä Kanuuna

speksi

 

Tämän vuotiseen Speksiin on Turussa ainakin liput loppuunmyytyjä, mutta suosittelen ihan ensi vuotta varten olemaan varuillaan lippujen kanssa. TLKS:n Speksissä näyttelijät, soittajat ja esiintyjät tarjoavat merirosvoteemaisen esityksen, johon katsojien on mahdollista vaikuttaa huutamalla yleisöstä “Omstart!”. Tällöin edellinen kohtaus esitetään uusin toisella tavalla. Suosittelen etenkin opiskelijoille sekä niille uskallikoille, jotka uskaltavat huudella ohjeita näyttelijöille.


Yleisesti ottaen voisin siis oikeasti suositella kulttuurielämyksiä kaikille. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin, sillä jopa minä (entinen kulttuurinkarttaja) olen löytänyt monia mahtavia juttuja kulttuurin saralta.

 

Mitäs, onko joku käynyt edellä luettelemissani esityksissä? Tai olisiko teillä suositella mulle jotain uusia kultturelleja juttuja kokeiltavaksi?

tiistai 22. helmikuuta 2011

Lahja juuri minulle

 

Sain joululahjaksi pari kuukautta sitten muutaman parin aivan ylisuloisia ja niin mun näköisiä sormuksia. Lahjojen saaminen on erityisen ihanaa silloin, kun huomaa että lahjan antaja on ymmärtänyt jotain oleellista juuri itsestä. Että hei, toi toinenhan tietää just minkälainen tyyppi olen. Mistä minä tykkään ja mikä sopisi just mulle. Paniikissa ostetut, enemmän lahjan antajan kuin saajan näköiset asiat (esimerkkinä vaikka hauska tekstimuki..) eivät vain saa aikaan sellaista samanlaista fiilistä kuin mitä ajatuksella hankitut lahjat saavat.

 

IMG_2714

 

Ajatusta on käytetty etenkin näihin ihaniin noppasormuksiin. Niitä on useampi, joka päivän fiilikselle oma numeronsa. Ja tällaiselle koruja vessan lattialla, laukun pohjalla, teekupissa.. ihmiselle useamman samankaltaisen sormuksen lahjaksi antaminen on äärimmäisen fiksua. Ei haittaa vaikka olisi edellisenä iltana jättänyt sormuksen sinne väliaikaishukkaan, vaan voi napata toisen matkaan mukaan. On myös varsin kätevää löytää sormus kiireisen aamun jälkeen (lue: ei varmana aikaa asusteille) laukun sivutaskusta, penaalista tai takin hihasta. Jokapaikansormuksia selkeästi! Ja näin ollen aivan loistavia, ihania ja minulle sopivia lahjoja.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Viikon liikunnat

 

Tällä viikolla mentiin hieman pienemmillä liikuntamäärillä, mutta mielestäni ihan kohtalaisesti tuli silti liikuttua. Jumppaamaan olisin halunnut päästä kerran, pari enemmän.

 

Maanantai
*Kävely: 45min, 264kcal
*Dance: 55min, 332kcal
*Body: 50min, 234kcal

Tiistai
*Kävely: 1h 30 min, 383kcal

Keskiviikko
*Kävely: 30min, arvio 135kcal

Torstai
*Kävely: 35min, arvio 145

Perjantai
- (armoton biletys: ~3h)

Lauantai
-

Sunnuntai
Kävely: 35min, 163kcal
DanceFit: 50min, 340kcal

Yhteensä
6h 30 min, 1996kcal

Ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin viime viikolla, mutta toisaalta enpä myöskään bilettänyt viime viikolla.. Ensi viikko menee luultavasti vielä heikommin kuin tämä viikko, sillä en pääse jumppaan kuin kerran koska sisko tulee viettämään kanssani hiihtolomaa. Ehkä voitaisiin käydä luistelemassa tai uimassa, pitää katsoa. No, mutta sitten loman jälkeen taas vauhti päälle :) Ehkä sitten ensi viikon jälkeen jaksan opetella käyttämään myös noita kiloklubeja ja heiaheiaata ettei tarvitsisi raportoida näitä tänne näin tylsässä muodossa.

 

tumblr_l9mipwaF3h1qdqgr4o1_400_large

 

Miten muilla meni tällä viikolla? Entä olisiko jollain suositella mulle helppoja, terveellisiä, ei-jääkaappisäilytystä tarvitsevia välipaloja?

Perjantai-illan huuma

 

En sitten löytänyt perjantaina itselleni mitään uutta maata mullistavaa päällepantavaa, joten tyydyin vanhaan ja rakkaaseen Hell Bunnyn pallomekkooni. Tuntuu, että pukeudun nykyään aina siihen kun olen oikeasti “menossa johonkin” (teatteriin, baariin, elokuviin jne.). Pitäisi näyttävästi vähän laajentaa tuota juhlavahkoa vaatevarastoa..

 

IMG_2689

 

Kuten varmasti monet blogiani pitkään seuranneet ovat jo osanneet päätellä, minä en suuremmin vietä aikaa yöelämässä enkä pahemmin käytä alkoholia. Käyttömäärät on hiipuneet koko ajan viimeisen parin vuoden aikana ja nykyään biletän/käytän alkoholia ehkä.. viitisen kertaa vuodessa. Epäilen syyksi sitä, että olen muodostanut itselleni pelkotilan laskuhumalasta. Sekä krapulasta, oi ehdottomasti krapulasta. Pidän kyllä humalatunteesta, mutta en sitten kahdesta edellä mainitusta.

 

IMG_2696

 

Joten nykyään sitten kun menen ulos tanssimaan ja humaltumaan teen sen sitten täysillä. Joko kaikki peliin tai sitten ei mitään taitaa olla bilettämiseni henki nykyään. Olen nimittäin todennut näissä muutaman viime kerran tutkimuksissani, että jos vain juon koko ajan laskuhumalaa ei ilmesty. Loistavaa logiikkaa eikö? Perjantain meni siis mahtavasti, tanssittiin tuntitolkulla ja pistettiin viittoen niin että koko baari piti meitä varmaan kuuroina. Tai vaihtoehtoisesti hulluina. Aina näin jälkikäteen tulee mieleen, että pitäisi ehdottomasti käydä ulkona useammin. Tosin tämä ajatus ei ikinä tule mieleen sinä seuraavana päivänä, vaan vasta näin muutaman päivän jälkeen. Miksiköhän?

Minkälaisia bilettäjiä te muut (täysi-ikäiset) olette? Kaikki tai ei mitään? Sievää tissuttelua? Usein, harvoin, ei milloinkaan?

perjantai 18. helmikuuta 2011

Maksipäivä

 

Pukeuduin taas tänään maksihameeseeni. Voisin pukeutua siihen oikeasti ihan joka ikinen päivä. En tiedä kuinka hyvin se imartelee kroppani puuttuvaa pituutta tai lanteitani, mutta en välitä. Se on upea joten minä olen siinä upea. Piste.

 

fgfgf

 

IMG_2681 

Nyt pitäisi lähteä metsästämään mekkoa täksi illaksi. Onhan mulla noita biletykseen sopivia mekkoja, mutta mitkään niistä eivät nyt tunnu hyvältä. Ehkäpä tänään käy tuuri ja löydän juuri ihanan mekon juuri sopivan halvalla hinnalla. Pidetään peukkuja pystyssä.

torstai 17. helmikuuta 2011

Selkeitä värejä, isoja pintoja

 

Inspiroiduin eilen postiluukusta pudonneesta Trendi-lehdestä aikas kovasti. Lehti oli kerrankin täynnä VÄREJÄ, voimakkaita, kauniita värejä. Toivottavasti tämä selkeästi kevään must-juttu näkyy myös vaatekaupoissa, sillä oikeasti harvoin kaupoista löytää voimakkaasti kirkkaan värisiä vaatteita. Voisin täydentää vaatekaappiani vaikka keltaisella kotelomekolla, punaisella muhkealla hameella ja kirkkaan sinisellä jakulla.

Trendissä oli yksi kuva josta inspiroiduin ehkä jopa muita enemmän:

IMG_2645

 

Pikkuruiset vyö eri väreissä olisivat aivan ihana lisä vaatevarastooni. Niitä voisi fiiliksestä riippuen yhdistellä aina eri tavalla.  Mutta, koska juuri nyt kauniita pikkuvöitä ei kaappini kätköistä löydy, halusin yhdistää vihreää ja pinkkiä vähän eri tavalla. Isoina, selkeinä pintoina.

 

IMG_2643

 

Kokonaisuuden olisi kruunannut valkoinen jättilaukku, mutta sellaisen puutteessa mentiin vihreällä vaihtoehdolla. Laukun oli pakko olla tänään jättimäinen, sillä jouduin kantamaan koululle ja takaisin noin sata kirjaa. Tai ainakin viisi. Plus kansion. Ja terapiasoittimet. Ja kaikki romut siihen päälle. Voin kertoa että hieman särkee niskalihakset nyt. Hieman myös väsyttää, mutta onneksi huomenna pääsee purkamaan stressiväsymystä yöelämään ja tanssilattialle. Ensimmäistä kertaa sitten.. alkusyksyn? En malta odottaa!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Testissä: Klippoteket

 

Uskoisin että jokainen otsatukan omistava naisihminen osaa samaistua tilanteeseen, joka minulla oli muutama aamu sitten. Ja joka oikeastaan on päällä useimpina arkiaamuina.. Eli siis illalla nukkumaan mennessä otsatukka on täydellisen hyvin, ei ongelmia. Mutta sitten aamulla peilistä takaisin katsoo suikeronaama, joka näyttää siltä ettei olisi käynyt suihkussa viikkoon.

 

IMG_2534

 

Ei hyvä. Vaikka kuinka harjaisi ja laittaisi lakkaa niin haivenet eivät vain mene sinne minne niiden kuuluisi. Aivan liian monen edellisen kaltaisen aamun jälkeen päätin vihdoin ja viimein raahautua sinne Sokoksen puteliosastolle ja ostaa kokeiluuni mahdollisen pelastajan. Ja minkäs muunkaan minä sitten ostin kuin monen muunkin bloggaajan hehkuttaman Klippotekin kuivashampoon.

 

IMG_2621

 

Ensimmäisten testailujen jälkeen voin sanoa, että ihmeidentekijä tämä aine kyllä on. Tukasta tulee kuin taikatempun jäljiltä puhtaan näköinen ja tuntuinen sekä ennen kaikkea helposti muotoiltava ja hyvin asettuva. Se antaa tukkaan rakennetta ja hiukset tuntuvat heti runsaammilta ja tuuheammilta. Lisäksi ainakaan mun tukkaan tuo aine ei näkyvästi jää vaikka se onkin vaaleaa väritykseltään.

 

IMG_2538

 

En ole kuitenkaan varma osaanko käyttää tuota tuotetta ihan oikein. Kuuluuko tuota siis suihkauttaa kaukana tukasta vai ihan tukan juureen? Lisäksi purkista tulee suihketta ulos sen suuruisella paineella, ettei tuo pullo kyllä montaa viikkoa kestä. Tuntuu että käsi lennähtää taaemmas ihan vain sen suihkun voimasta. Lisäksi toi haisee oikeasti aika etovalta, sellaiselle imelälle ällötykselle. Plussana siis kaunis tukka, miinuksena vanhalta hillolta haiseminen.

Osaatteko te kertoa muita toimivia kuivashampoita kuin tuo Klippotek? Tigit on hiukan liian hintava tähän talouteen. Ja kuuluuko tuolta oikeasti tulla suihketta ulos ihan järkyttävällä paineella?


Edit://Hienosti kirjotin sitten tuotteen nimen väärin koko postaukseen :D Kyseessä siis tietysti Klippoteket.. Syytän liian vähäistä laskiaspullien määrää.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Sinistä ystävänpäivää

 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Meillä ei ystävänpäivää oikeastaan juhlita, kun vuosipäivä osuu niin lähelle. Perjantaina vietettiin siis meidän vuoden romanttisin päivä ja tänään, no, vaan hengaillaan ja syödään mariekeksejä kermavaahdolla. Halpa opiskelijajälkkäri paras jälkkäri.

Pari päivää sitten, kun muistin miten loistavia mariekeksit oikeasti ovatkaan, pukeuduin jäätävästä säästä inspiroituneena sinisen eri sävyihin. Tämän postauksen kuvituksena siis täysin ystävänpäivään epäsopiva asu, mutta mitäpä tuosta. Voin olla kapinallinen ja juhlistaa vaaleanpunaista päivää sinisissäni. Ja oikeastaan postauksen alkuhöpinät eivät liity mitenkään toisiinsa eivätkä vaatteisiini. Tai miten sen nyt ottaa, voivathan mariekeksit, ystävät ja siniset vaatteet hengailla samassa kappaleessa? Okei eivät voi, eikä tässä jutussa ole nyt mitään järkeä. Menen syömään lisää keksejä.

 

ghfdgfdgfdg

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Ensimmäiset liikunnat

 

Olen koko tämän viikon leikkinyt joululahjaksi saamallani sykemittarilla ja laittanut ylös lukuja liikkumisestani. Tästä viikosta eteenpäin pidän siis tänne blogiin viikoittain liikuntapäiväkirjaa. Ihan vain itseäni motivoimaan ja muistuttamaan.

 

4367009460_cdb05a442d_z_large

 

En ole koskaan ollut mikään suuri liikunnan ystävä enkä ole sitä kyllä vieläkään. En pidä siitä kun sattuu enkä osaa kuvitella itseäni salille niiden kaikkien ihmeellisten härveleiden kanssa ähkimään. En siis pidä lihaskuntojumpasta, mutta yritän silti käydä niissä viikoittain edes kerran. Painojen kanssa leikkimisen sijaan rakastan tanssiliikuntaa. Sellaista missä hengästyy eikä huomaa ajan kulumista. Mihinkään ei satu ja tunne on euforinen. Kuitenkin suurin osa viikoittaisesta liikuntamäärästäni tulee hyötyliikunnasta eli kävelystä. Kävelen aina luennoille ja jumppiin ja nykyään usein myös kaupungille. Busseja käytän vain silloin kun olen menossa johonkin pidemmälle.

 

17_large

Maanantai
*YoDance: 55min, 306kcal, ks 137, hs 181
*Body: 55min, 238kcal, ks 118, hs 161
*Kävely: 50min, 269kcal, ks 130, hs 163
*yht: 2h 40 min, 813kcal

Tiistai
*Kävely: 1h 50 min, 524kcal, ks 122, hs 151

Keskiviikko
-

Torstai
*Body: 50min, 226kcal, ks 120, hs 165
*Kävely: 55min, 249kcal, ks 128, hs 159

Perjantai
*Kävely 45min, sykemittari kotona

Lauantai
* Kävely 1h, sykemittari kotona

Sunnuntai
*DanceFit: 50min, 355kcal, ks 159, hs 187
*Kävely: 40min, 179kcal, ks 125, hs 148

Yhteensä
9h 30 min, n. 2800 kcal (pe&la arvio 220kcal+250kcal)

 

Mitä mieltä ootte, miten meni? Ja olisiko jollain neuvoa jokin kiva ohjelma mihin näitä liikuntoja saisi laitettua ylös ja sitä kautta raportoitua myös tänne?

lauantai 12. helmikuuta 2011

Nyt kävi näin

 

Päästetäänpäs nyt kaikki edelliseen postaukseen kommentoineet jännityksestä. Ei oltu tyytyväisiä siihen kämppään, valitettavasti. Se ei vain ollut mitään verrattuna tähän meidän nykyiseen. Heti ovesta sisään astuttaessa tuli ahtaanpaikankammoinen olo ja koko kämppä oli yhtä käytävää. Aula ei todellakaan ollut aula, vaan ennemminkin käytävä. Makuuhuoneeseen ei olisi mahtunut edes meidän nykyistä sänkyä ja vessassa ei mahtunut edes kääntymään ympäri. Eli jään kyllä mieluummin tähän kämppään, johon olen kuitenkin suht koht tyytyväinen. En vain osannut ennen arvostaa sitä mitä meillä nyt on. Meillä on tilaa.

 

koti

 

Tein hienon pohjapiirroksen tästä meidän nykyisestä kämpästä, jossa neliöitä siis 46,5. Meillä on myös oma parveke, joka ei kuvassa näy. Meillä ei ole turhia käytäviä vaan järkevästi käytettyä tilaa. Meillä on varastohuone, näkymä joelle ja tilava makuuhuone. Oikeastaan ainoat asiat, joista en tässä kämpässä pidä ovat muovimattolattia, tylsän väriset seinät sekä osittain sisustus. Eli ongelmat eivät oikeasti ole edes suuria.

Ei tämä nykyinen kämppä mikään mielettömän upea ilmestys ole, mutta kyllä mä täällä mieluummin asun kuin siellä ahtaassa luolassa. Jos vaikka piristäisi tätä kämppää seuraavaksi jollain näillä..

 

 

säilytys

kasvi

matto

torstai 10. helmikuuta 2011

Voisiko haaveet oikeasti toteutua?

 

Olen lievästi sanottuna täpinöissäni. Eilisen sähköpostin jälkeen en ole osannut ajatella oikeastaan kuin yhtä asiaa. Asiaa, josta olen haaveillut noin.. puolitoista vuotta. Ja jonka mönkään menemistä pelkään aikas paljon.

Saatiin siis asuntotarjous. Ollaan jonotettu kämppää tälle kyseiselle alueelle nyt tosiaan se puolitoista vuotta jaeilen sieltä sitten tarjous pompsahti. Asuinalue on ihana, matkat kaikkialle todella lyhyitä ja vuokra olisi pienempi kuin tässä nykyisessä kämpässä. Oon kuullut kaikkialta vain kehuja näistä tämän alueen kämpistä, ovat kuulemma ihania. Mutta ainoa mitä pelkään on että kämppä on liian pieni.

 

asunto

Eihän tossa ole kuin kolme neliötä vähemmän mitä meillä nyt on käytettävissä. Neliöitä olisi siis 43. Tosin kaikki tämä spekulointi on nyt vähän ehkä turhan aikaista, sillä ylihuomenna mennään katsomaan joskos tuosta kämpästä olisi meille kodiksi. En vain osaa nyt tällä hetkellä ajatella mitään muuta, joten siksi tänään postaus tähän liittyen.

Jos tuo kämppä on ihana, muutto on kahden viikon päästä. Kahden viikon. Lievää paniikkia ilmassa, mutta ei saa toivoa liikoja. Ei saa suunnitella eikä haaveilla. Pessimisti ei pety, right? Ja silti toivon ihastumista niin kovasti..

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kauniista aamusta kauniiseen iltaan

 

Turku näytti eilen taas parhaita puoliaan. Yön aikana oli satanut lunta varmaan miljoona senttiä ja kaikki puut oli ihan huurussa.

Aamun ensimmäiselle luennolle kävellessä kaikki näytti ikään kuin liilalta. Hämmentävän liilalta.

 

IMG_2559

IMG_2564

IMG_2565

IMG_2566

 

Päivän viimeiselle luennolle (aamun ja tämän välissä sellaiset mukavat 8 tuntia) kävellessä kaikki taas näytti vaaleanpunaiselta. Kauniin talvisen vaaleanpunaiselta.

 

IMG_2570

 

Voisin haluta ryhtyä kokopäiväiseksi Turkuluontokuvaajaksi. Ainakin sellaisina päivinä kuin eilinen.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Syksyn kaipuu

 

paaris

 

Ei mulla muuta kuin että tänään kaipasin syksyä. Oikeasti, syksyä enkä kesää. Kaipasin ruskaa, nilkkureita ja baskereita. Pyöräilyä. Ilman tumppuja kulkemista. Nahkatakkia. Märän asfaltin tuoksua. Kaikkea outoa, mitä en yleensä ymmärrä kaivata.

Kuva lukioajoilta, niitä en kaipaa vaikka kivoja olivatkin.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Pitäisi

 

Tällaisina sunnuntaipäivinä, kun ohjelmassa ei ole muuta kuin kolme koneellista pyykkiä, lihapullien tekemistä ja DanceFitiin raahautumista on hyvä että kameralle tallentui eilisen vaatteet. On myös hyvä, että kuvia löytyy enemmän kuin yksi sillä nyt ei oikeasti juttu kulje. Harvinaista, yleensä jaksaisin höpistä ja kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Tänään on selkeästi “pitäisi”-päivä. Pitäisi kirjoittaa enemmän.

 

IMG_2494

Pitäisi opetella säätämään kameran asetukset oikein valaistusolosuhteiden mukaan. Melkein jo osaan, mutta en ihan.

 

IMG_2503

Pitäisi opetella näkemään itsensä uusin silmin. Miksi aina peiliin katsoessa takaisin toljottaa iso ihminen, vaikka oikeasti taidan olla ihan hyvä näin?

 

IMG_2516

Pitäisi ihan oikeasti lopettaa sen kynsien pureskelu. Aikuisten oikeasti. Kehtaisi esitellä sormuksiakin vähän useammin.

 

IMG_2528

Pitäisi vihdoin käydä ostamassa se polkupyörä. Korollisia kenkiä on jo pikkuisen liikaa ikävä.

 

Taidan paneutua tänään vain siihen, että pitäisi osata kokata paremmin. Lihapullista se lähtee! Tällaisena poropeukalona on hyvä, jos saan niistä edes pyöreitä. Jos en saa, teen lihalättyjä. Hyviä nekin.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kuvailun kohteena

 

En ole vieläkään oikein päässyt siitä nolouden tunteesta, mikä iskee kun pyytää muita kuvaamaan itseään julkisella paikalla. Tuntuu että “kaikki kattoo” ja homma pitää saada nopeasti purkkiin. Eilen päätin kuitenkin karaista itseäni oikein kunnolla ja kuvauttaa sekä sisä- että ulkovaatteet kaverin avustuksella.

 

IMG_2442

 

Olen aina niin ihanan vaivaantunut näissä muiden ottamissa kuvissa. Oltiin eilen “luennolla” tuollaisessa mielettömän hienosti sisustetussa toimistossa, jossa oli koko seinän leveydeltä isoja ikkunoita. Päätin sitten “luennon” jälkeen pyytää, josko saisin käyttää toimiston upeita ikkunoita kuvani taustana. Hienon kuvan kyllä sain, mutta pokkaa se vaati. Tämän kuvan ottaminen oli ihan hc-karaistumista, sillä kuvaajan lisäksi poseerailuani seurasi kaksi muutakin ihmistä. Ei paineita.

IMG_2446

 

Ulkokuvan nappaaminen oli jo vähän miellyttävämpää kun ei ollut montaa ihmistä toimitusta seuraamassa. Ehkä tuohon touhuun pikkuhiljaa tottuu.  Tästä nolouden poistuminen ja vaatteiden kuvauttaminen  toivottavasti lähtee, ehkä seuraavaksi kehtaan kuvauttaa vaatteeni jopa yliopistolla?

Ps. Miksi suomalaiset pukeutuvat niin paljon mustaan? Kunnioitan jokaisen tyyliä ja valintoja, mutta kun 90% katukuvasta on mustaa on maisema aika masentava.Tunnen oloni vähän kapinalliseksi sini-pinkki-valkoyhdistelmässä.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kuninkaan puhe

 

Käytiin viime sunnuntaina opiskelijaporukassa tsekkaamassa Kuninkaan puhe. Alunperin mentiin katsotaan sitä ihan vaan meidän ammattialaan sopivuutensa takia, mutta sitten selvisikin että leffa on saanut huikeat 12 Oscar-ehdokkuutta! Ei huonosti elokuvalta, joka kertoo puheterapiasta.

 

kings-speech-22

 

Elokuva kertoo siis lyhykäisyydessään Britannian kuninkaasta Yrjö VI:stä (1895–1952), joka änkyttää. Änkytystä hoitamaan alkaa puheterapeutti Logue. Elokuvassa kuvataan hauskalla tavalla änkytysterapiaa ja monet menetelmistä ovat ihan hyvin sovellettavissa vielä nykypäivänäkin. Colin Firth näyttelee änkytystä onnistuneesta ja Geoffrey Rush, no, näyttääkin ihan puheterapeutilta.

 

The-Kings-Speech-larg-3

 

Elokuva onnistuu mielestäni vangitsemaan hyvin sen häpeän, jota änkytys kuninkaalle aiheuttaa. Pelko epäonnistumisesta on saatu kuvattua upeasti. Suosittelen elokuvaa kaikille, joita historialliset pätkät kiehtovat edes osittain. Minua ne eivät nimittäin sytytä, mutta tässä elokuvassa historialliset elementit on saatu oikeasti kuvattua hyvin ja mielenkiintoisesti. Katsojia kiinnostavaa voi olla myös pilkahdus siitä, mitä siellä puheterapian suljettujen ovien takana oikeasti tehdään.

 

The-Kings-Speech

 

Elokuvassa vihjattiin myös jännästi että pääministeri Churchillilla olisi ollut kireä kielijänne. Pitänee googlettaa. Yksi elokuvan yllättävimmista ja parhaimmista puolista olikin Churchillin näyttelijävalinta. Se, että Churchillia näyttelee elokuvassa Timothy Spall on legendaarista.


torstai 3. helmikuuta 2011

Sunnuntaina klo 11.32

 

Joskus ammoisina teinivuosina isovanhemmiltani lahjaksi saatu nahkaremminen kello on pysähtynyt. Taisi pysähtyä jo aikaa sitten. En ole kuitenkaan koskaan käyttänyt kelloa sen varsinaisen käyttötarkoituksen vuoksi vaan ihan vain pelkästään esteettisistä syistä.

 

IMG_2432

 

En oikeastaan taida edes haluta vaihtaa kellon pattereita. Voisin sen sijaan keskittää energiani siihen, että kelloa tiiviisti tuijottamalla pääsen teleporttautumaan siihen hetkeen jolloin se pysähtyi. Ja koska en oikeasti tiedä koska tämä tapahtui niin voin kuvitella.

Jos siis oikein kovasti toivon, voi kello siirtää minut sunnuntai aamupäivään. Olen nukkunut liian pitkään. Nautin juuri aamiaissmoothiesta sekä viikonlopun Turun Sanomista. Upottaudun niin syvälle aamutakkiin, etten tiedä voinko möyriä sen sisuksista enää pois. Tiedän, ettei koko päivänä tarvitse mennä yhtään mihinkään, mutta jos haluan voin mennä minne vain. Vaikka juustokakulle. Jep, ehdottomasti juustokakulle.

 

IMG_2434

 

Aina tämän kaltaisina liian tavallisina ja liian väsyttävinä arkipäivinä oikeasti tarvitsisin tuollaisen kellon. Sitä odotellessa voin vain tyytyä olemaan tyytyväinen siihen, että selvisin hengissä ruotsin keskusteluryhmästä. Kohta on jo oikeasti sunnuntai aamupäivä. Ihan kohta.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pieni (kirjaimellisesti) päivänpelastaja

 

Oliskohan viimein huomenna vuorossa se “hyvä päivä?” Se ei meinaan ollut eilen, eikä (kuten arvata saattaa) myöskään tänään. Olen viettänyt tänään aivan liian paljon aikaa busseissa tai bussipysäkeillä. Ja nähnyt kolmen bussin lähtevän ohi silmieni edestä. Kolmen, oikeasti. Onko tää joku vitsi? Vai mitä bussilla numero 18 oikein on mua vastaan? Johtuuko se siitä, että mun laukut pitää aina välillä vahingossa ambulanssiääniä ja bussi tulee kateelliseksi?

 

tytrytrytryrty5555

 

Onneksi bussit ja niiden perävalot ei onnistuneet pilaamaan sentään ihan koko päivää. Sain nimittäin halin lapselta, jolta en olisi sitä uskonut saavani. Päivä ei voi olla kuin loistava jos saa halin oman jalkansa pituiselta ihmiseltä. Ja hymyn vielä halin päälle.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Officiella svenska, djävul..

 

Googletin otsikon, ylläri. Aaarght mikä päivä. Miksi oi miksi pakollista virkamiesruotsin kurssia ei ole vielä tähän päivään mennessä voitu tehdä epäpakolliseksi? Meikä kiittäisi, kumartaisi ja suutelisi päättäjien kengänpohjia hitto vie jos tuota ruotsia ei tarvitsisi kärsiä. Kun katsokaas tässä olisi jotain hieman tärkeämpiäkin aiheita opiskeltavana kuin no vaikka niitä pirun epäsäännöllisiä verbejä.

IMG_2554IMG_2555

 

Voisi opiskella kunnolla vaikka dysartrian kuntoutusta. Olkootkin luennot kuivia ja silmäluomia alaspäin vetäviä niin aihe on silti tärkeä. Oikeasti tulevaisuuden kannalta tärkeä. Kyllä mä haluan mieluummin oppia mitä kaulan alueen tunnustelemisesta voidaan saada selville kuin että mitenkäs sitä nyt keskustellaan ruotsiksi säästä. Tai pakolaisuudesta. Tai ylipäätään yhtään mistään.

 

IMG_2563

 

Voisin käyttää ruotsiin käytetyn ajan myös vaikka kandityön kirjoittamiseen. Siinä kun olisi oikeasti aika paljon hommaa. Mutta ei, meikä istuu 8.30-15.45 päivän aikana puolitoista tuntia dysartrialuennolla, puoli tuntia kandiohjannassa, 45 minuuttia syömässä ja lopun aikaa vääntää väkisin ruotsin tehtäviä ja istuu ylistressaavalla ruotsin luennolla.

 

IMG_2558

IMG_2561

 

Kuvitelkaa tilanne, jossa puolet luennosta et ymmärrä mitä luennoitsija luokan edessä paasaa ja puolet luennosta olet kauhusta kankeana koska kohta joudut puhumaan. Ääneen, kieltä, jota et todellakaan osaa. Syke nousee, koska on mun vuoro, koska on mun vuoro. Et tiedä miten vastaat kysymykseen ja mitä mieltä sinä asiasta olet. Selviät hengissä toteamalla että et pidä matkustamisesta, lunttaat vastauksen paperista. Enää 8 luentoa jäljellä..

IMG_2574

Että sellaista kuuluu tänne. Virkamiesruotsi syö järkyttävän määrän resursseja muiden oikeasti mielenkiintoisten asioiden opiskelulta. Aika ei vain riitä kaikkeen, eikä stressinsietokyky. Eikä oppimiskapasiteetti, eikä muistitila. En siis osaa ruotsia, en oikeasti, en todellakaan. Yritän tässä parin kuukauden aikana opiskella koko sen määrän mitä ihmiset on yläasteen ja lukion aikana oppineet. Minä en oppinut niiden aikana mitään liittyen ruotsiin. En mitään. Säälivitosilla läpipääseminen ei ole oppimista, se on asenneongelmaa sekä opiskelijalta että opettajalta.

Onneksi tää päivä on kohta pulkassa, vielä kun suunnittelisi huomisen terapian. Ja onneksi naama oli nätti, jag tycker om minun huulipunasta perkele.

 

IMG_2577