Kävin eilen katsomassa aivan uskomattoman, häkellyttävän elokuvan. En yleensä käytä näin voimakkaita sanoja elokuvien yhteydessä, mutta nyt ne ovat todellakin ansaittuja. Viimeksi näin vahvan reaktion taisi aiheuttaa.. Precious. Ehkä, eikä sekään näin vahvasti. En ole oikeasti ollut pitkään aikaan näin vaikuttunut yhtään mistään.
Eli kuten ehkä arvasitte, kävin katsomassa paljon kehutun Black Swanin. Leffa tosiaan on jokaisen kehun arvoinen ja ansaitsee niitä vielä muutaman lisää. Se on vahva kuvaus balettitanssijasta, jonka pitäisi “elää vähän”. Kun “elämä” sitten vie herkkää tanssijaa liian pian liian syvälle alkaa todellisuudentaju pikkuhiljaa hämärtyä. Missä menee raja normaalin ja psykoosin välissä? Mikä on totta, mikä kuvitelmaa, ja mitä ne selän raapaleet nyt tarkoittavatkaan..
Elokuvassa on kuvattu aivan loistavasti psykoosiin vaipuvan ihmisen todellisuutta. Tai mistä minä tiedän minkälaista todellisuus psykoosissa on, mutta voin kuvitella että se on jotain juuri elokuvassa kuvatun kaltaista. Minkälaista on kun ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei, kun kuvittelee että kaikki ovat itseä vastaan. Vielä melkein vuorokausi elokuvan katsomisen jälkeen kuvien etsiminen tähän postaukseen sai aikaan lievän ahdistuksen ja hyvin häkeltyneen tunteen. Mieletön, mieletön elokuva. Heti kun tämä ilmestyy dvd:lle ostan sen omakseni ja katson putkeen monta monta kertaa. Tahdon ymmärtää ja havaita jokaisen pienenkin piirteen. Suosittelen kaikille, paitsi herkille ja herkästi ahdistuville.
Kuvia klikkaamalla pääsee alkuperäisiin lähteisiin.
