lauantai 12. maaliskuuta 2011

“Live a little”


Kävin eilen katsomassa aivan uskomattoman, häkellyttävän elokuvan. En yleensä käytä näin voimakkaita sanoja elokuvien yhteydessä, mutta nyt ne ovat todellakin ansaittuja. Viimeksi näin vahvan reaktion taisi aiheuttaa.. Precious. Ehkä, eikä sekään näin vahvasti. En ole oikeasti ollut pitkään aikaan näin vaikuttunut yhtään mistään.

 

black-swan

Eli kuten ehkä arvasitte, kävin katsomassa paljon kehutun Black Swanin. Leffa tosiaan on jokaisen kehun arvoinen ja ansaitsee niitä vielä muutaman lisää. Se on vahva kuvaus balettitanssijasta, jonka pitäisi “elää vähän”. Kun “elämä” sitten vie herkkää tanssijaa liian pian liian syvälle alkaa todellisuudentaju pikkuhiljaa hämärtyä. Missä menee raja normaalin ja psykoosin välissä? Mikä on totta, mikä kuvitelmaa, ja mitä ne selän raapaleet nyt tarkoittavatkaan..

 

black-swan-movie-review


Elokuvassa on kuvattu aivan loistavasti psykoosiin vaipuvan ihmisen todellisuutta. Tai mistä minä tiedän minkälaista todellisuus psykoosissa on, mutta voin kuvitella että se on jotain juuri elokuvassa kuvatun kaltaista. Minkälaista on kun ei tiedä mitä uskoa ja mitä ei, kun kuvittelee että kaikki ovat itseä vastaan. Vielä melkein vuorokausi elokuvan katsomisen jälkeen kuvien etsiminen tähän postaukseen sai aikaan lievän ahdistuksen ja hyvin häkeltyneen tunteen. Mieletön, mieletön elokuva. Heti kun tämä ilmestyy dvd:lle ostan sen omakseni ja katson putkeen monta monta kertaa. Tahdon ymmärtää ja havaita jokaisen pienenkin piirteen. Suosittelen kaikille, paitsi herkille ja herkästi ahdistuville.

 

IMG_7135.CR2

Kuvia klikkaamalla pääsee alkuperäisiin lähteisiin.

8 kommenttia:

joz kirjoitti...

just ajattelin et pitäiskö mun nähdä toi ku kaikki kehuu, mut ku alan pelkää niin pirun helposti ja nukun huonosti kuukauden... toi vika lause tais nyt sit kertoa kaiken oleellisen, eli ei oo jossun leffa :D

Roosa kirjoitti...

joz: Tai sit ehkä kotisohvalla oman murun turvallisessa kainalossa? :D

Riikka kirjoitti...

Mun on pakko päästä katsomaan toi, kaikki on kehuneet tota!

Maya kirjoitti...

Haluaisin kanssa niin nähdä ton! Pelkään kylä, että ahdistun ehkä, jos katson tollaista, mutta ehkä on sen arvoista :D

Roosa kirjoitti...

Riikka: Kantsii, ja mielellään vielä ihan leffateatterissa missä musiikit on niin kovalla et jo niiden takia syke on vähintää 150:ssä :D

Maya: On se! Ei se ahdistus kuitenkaan kauaa kestä, ihastus leffaan sen sijaan säilyy aina ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ensi-illan jälkeen tais Facebookissaki olla melkein peräkkäin joku 5 hehkutusta tosta leffasta. Ei vissiin voi jättää kattomatta :) -Karita

jutta kirjoitti...

huh, mä oon just se herkkä ja herkästi ahdistuva. enkä tosiaan oo nukkunu kahteen yöhön juurikaan:D ja leffa jätti kyllä sanattomaks.

Roosa kirjoitti...

Karita: En kyllä ite muista kans et koska olis viimeks hehkutettu jotain leffaa samalla tavalla ku tätä :)

jutta: Mä onneks sain unta, mutta näin päivällä kun leffaa alkaa uudestaan miettimään ja kelaamaan tulee kyllä rintaan painava tunne..