Kulttuuria Turussa

 

Olin koko viime viikon hiihtoloman hyvin kultturelli. Kyllä se, että Turussa pidetään meteliä tänä vuonna kaikista kulttuurihappeningeista, on saanut ainakin mun menojalan vipattamaan kohti teattereita, esityksiä, näytellyitä sun muita. Ennen tätä vuotta kävin oikeastaan vain leffassa ja silloin tällöin äidin pakottamana taidenäyttelyissä. Nykyään oikeasti nautin kulttuuritapahtumista. Viime viikon perusteella voisinkin suositella..

 

Tuli on irti! –näyttelyä

Tätä suosittelisin etenkin sellaisille porukoille, joissa mukaan pääsevät ala-asteikäiset lapset. Pikkuihmiset ovat todennäköisesti tohkeissaan tulenteosta, veden ampumisesta sekä palohaalareihin pukeutumisesta. Isommille näyttelyssä taas oli katsottavaa etenkin Turun pienoismallin polttamisessa. Kyllä näyttely hintansa (opiskelijalle 8e) arvoinen on, mutta olisin kyllä toivonut enemmän juuri aikuisille tarkoitettuja osioita.

 

Pilkkopimeää galleriaa

Kuvittele, miltä tuntuu seisoa ja kulkea täysin pimeässä tilassa silmät apposen auki näkemättä yhtään mitään? Ensin alkaa pyörryttää, sitten sitä alkaa kuvitella huoneeseen erilaisia korkeuksia, alamäkiä, esteitä. Pilkkopimeää galleriassa taideteoksia kosketellaan, kuunnellaan, haistellaan ja maistellaan täysin sokkona. Koko kehonsa tiedostaa paremmin puolen tunnin esittelyn jälkeen ja tuntuu kuin keho toimisi voimakkaammin. Suosittelen galleriaa ehdottomasti elämyshakuisille ja uteliaille. Vielä näytti olevan muutamia paikkoja vapaana. Galleria on täysin ilmainen.

 

TLKS:n Speksiä Kanuuna

 

Tämän vuotiseen Speksiin on Turussa ainakin liput loppuunmyytyjä, mutta suosittelen ihan ensi vuotta varten olemaan varuillaan lippujen kanssa. TLKS:n Speksissä näyttelijät, soittajat ja esiintyjät tarjoavat merirosvoteemaisen esityksen, johon katsojien on mahdollista vaikuttaa huutamalla yleisöstä “Omstart!”. Tällöin edellinen kohtaus esitetään uusin toisella tavalla. Suosittelen etenkin opiskelijoille sekä niille uskallikoille, jotka uskaltavat huudella ohjeita näyttelijöille.

Yleisesti ottaen voisin siis oikeasti suositella kulttuurielämyksiä kaikille. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin, sillä jopa minä (entinen kulttuurinkarttaja) olen löytänyt monia mahtavia juttuja kulttuurin saralta.

 

Mitäs, onko joku käynyt edellä luettelemissani esityksissä? Tai olisiko teillä suositella mulle jotain uusia kultturelleja juttuja kokeiltavaksi?

Kauniista aamusta kauniiseen iltaan

 

Turku näytti eilen taas parhaita puoliaan. Yön aikana oli satanut lunta varmaan miljoona senttiä ja kaikki puut oli ihan huurussa.

Aamun ensimmäiselle luennolle kävellessä kaikki näytti ikään kuin liilalta. Hämmentävän liilalta.

 

 

Päivän viimeiselle luennolle (aamun ja tämän välissä sellaiset mukavat 8 tuntia) kävellessä kaikki taas näytti vaaleanpunaiselta. Kauniin talvisen vaaleanpunaiselta.

 

 

Voisin haluta ryhtyä kokopäiväiseksi Turkuluontokuvaajaksi. Ainakin sellaisina päivinä kuin eilinen.

Erään päivän ilta

Meinasin eilen myöhästyä tukiviittomakurssilta, vaikka lähdin kotoa aivan liian aikaisin. En selvästi valinnut kävelyreittiäni viisaasti, sillä Aurajoen kohdalla vauhtini hidastui huomattavasti.

Turun kauneudella taisi olla jotain tekemistä asian kanssa..

 

 

 

 

 

 

 

Aina välillä pääsee unohtumaan se, kuinka viehättävässä kaupungissa oikeasti asunkaan. Ja kuinka se ärsyttävä, pyöräilyä haittaava lumi onkin maisemaa huimasti kaunistava elementti. Oi Turku <3

“Se on varmaan mun vaimon käsi”

 

Olin eilen elämäni ensimmäisen (muistettavan) kerran teatterissa. Joskus muistan käyneeni Liisa ihmemaassa -esityksessä, mutta en tosiaan tiedä oliko se teatteria. Eilinen ehdottomasti oli, ja vieläpä loistavaa sellaista.

 

Käytiin siis opiskelijaporukassa katsomassa Turun kaupunginteatterilla näytelmä Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Näytelmä perustuu Oliver Sacksin samannimiseen kirjaan, joka päättyi nyt kyllä luettavien listalle. Esitys koostui 22:sta pienoisnäytelmästä, jotka kertoivat erilaisia neurologisia sairauksia (mm. autismia, tourettea sekä afasiaa) sairastavien ihmisten potilaskertomuksista. Näytelmä sai  takaraivossa syntymään ajatuksia normaaliuden määritelmästä, lääkärien ammattikuvasta sekä siitä, milloin ja miksi kuntoutusta tulee antaa. Loistava pätkä katsottavasti muillekin kuin alan ammattilaisille, suosittelen!

 

Olin aina jotenkin kuvitellut, että teatteriin mennessä asiaan kuuluu “fiini” pukeutuminen. Panostinkin siis vaatteisiini kunnolla (kuten toisaalta aina..) ja olin oikeasti vähemmistönä muita teatterivieraita katsoessa. En arvostele muiden ihmisten pukeutumista, jokainen saa pukeutua niin kuin hyvältä tuntuu. Tunsin siis itseni "vääränlaiseksi”, en paremmaksi, paljettileggareissa, juhlavassa mekossa ja huulipunassa. Muilla kun oli päällä farkkuja ja villapaitoja. Olin siis ilmeisesti käsittänyt hiljaisen pukukoodin ihan väärin..  Onneksi olen tottunut olemaan ylipukeutunut joka paikassa, en siis tuntenut oloani ihan hirvittävän epämukavaksi.

Kengiksi olisin tahtonut valita korkeakorkoisemmat nilkkurit, mutta vallitseva sää pakotti tyytymään matalakorkoisiin. Vallitseva sää pakotti minut myös pysähtelemään useasti matkalla teatterilta kotiin, lumi on kaunista.