Hieman ehkä hävettää. Julkaisen nimittäin nyt postauksen, jonka olisi pitänyt ilmestyä melkein vuosi sitten. Sen alku on luotu tekstiarkistoon 9.10.2009. Mutta nyt, vihdoin ja viimein, seuraa jatkoa logopediapostaussarjalle! Ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen osa täältä. Kuvat weheartit:stä, toivottavasti pistävät ajattelemaan.
Kerron nyt mietteistäni siitä, minkälaista logopedian opiskelu on Turun yliopistossa. Muissa yliopistoissa fiilis ja opiskelu ovat todennäköisesti erilaisia, joten nämä pohdinnat eivät ole yleistettävissä. Etukäteisvaroitus: postaus on pitkä.
Logopedian opiskelu on yhdellä sanalla kuvailtuna tietenkin mielenkiintoista.”Oman jutun” opiskelu tietenkin yleensä on. Mikäli on kiinnostunut erilaisista syndroomista (autismi, cp-vammaisuus, kuulovammaisuus, kielihäiriö, afasia jne.), niiden kuntouttamisesta ja yleisesti ihmisen kyvystä, halusta ja taidosta kommunikoida on logopedia juuri oikea ala. Ja jos pitää “valmiiksi” tehdystä lukujärjestyksestä on logopedia myös hyvä ala, sillä meillä sivuaineet on valittu valmiiksi. Vapaavalintaisuutta löytyy myös ainakin vähän, mä oon esim. jättänyt tiettyjä kursseja pois kun en ole jaksanut niitä vielä käydä ja ottanut kivempia tilalle.
1. & 2. vuoden opiskelu on Turussa hyvin luentopainotteista. Luennoilla on läsnäolopakko ja tenttikysymykset koskevat lähinnä luentoja (tenttikirjat tukevat näitä). Luentosalien penkkejä tulee siis kulutettua ahkerasti. Ensimmäisenä vuonna keskitytään pääasiallisesti kaikkeen normaaliin, myöhemmin mukaan astuvat erilaiset kommunikoinnin häiriöt. 2. vuonna hoidetaan kaksi terapiaa, artikulaatioasiakas ja lastenneurologinen (yleensä kielihäiriöinen) asiakas. 3-4. vuonna terapioidaan vielä aikuisneurologinen, äänihäiriöinen sekä vapaavalintainen asiakas. Mua kiinnostaisi tällä hetkellä autistisen lapsen terapian pitäminen.
Nyt kolmantena vuonna luentoja on ekoja vuosia vähemmän ja itseopiskelua enemmän. On oppimispäiväkirjoja, esseitä, harjoitusaineita, tenttiin lukemista, powerpointesitysten tekoa jne. Tässä vaiheessa myös valitaan kandi- ja graduaihe. Itse valitsin viitotun puheen, koska olen ykkösvuodesta asti ollut järjettömän kiinnostunut AAC-menetelmistä. Omaa sydäntään saa siis kuunnella, saa tutkia ainakin melkein sitä mikä itseä kiinnostaa. Loppuina opiskeluvuosina itseopiskelun määrä luultavasti vain kasvaa, mutta niistä minulla ei ole vielä kokemusta. Opiskelu on kuitenkin koko ajan hyvin tiivistä, opiskeltavaa on paljon. Englanninkielistä tenttikirjallisuutta on jonkin verran, mutta sen lukemiseen tottuu. Mäkin totuin, vaikka reputin enkun kirjallisen kurssin ensimmäisellä yrittämällä!
Fiilis opiskelusta on koko ajan mulla on ollut mieleinen. Vuosikurssit on Turussa pienet (10 ihmistä), joten kaikkiin tutustuu väkisinkin. Meidän ainejärjestö (vähän pitää itsekehua) järjestää paljon kaikkea ohjelmaa, johon ei välttämättä kuulu alkoholin käyttö (josta mä en itse edes pidä). Jos jätetään henkilökohtaiset kemiat pois laskuista on opettajiin helppo pitää yhteyttä, koska kaikki tuntee kaikki nimeltä. Opiskelu on kivaa.
Siinäpä se, nyt ei tule enää muuta mieleen. Kysykää, jos jokin jäi vielä auki! Tulossa on vielä (toivottavasti vähän nopeammalla tahdilla kuin tämä) postaus siitä, mitä logopedian opiskelu tietää tulevaisuudessa. Eli vähän ammattinäkymiä.