Näytin näyttävästi kaikissa aamulla nopeasti napatuissa asukuvissa turvonneelta tynnyriltä, joten jätettäköön ne nyt tällä kertaa julkaisematta. En halua myöhemmin muistella että kappas, näytinkin tuossa maaliskuun alussa ihan pöhöttyneeltä halolta.
Sen sijaan haluaisin muistella tämän päivästä zumbatuntia, josta vähän aikaa sitten tulin. Mulle liikunnan tärkein juttu on se, että liikkuminen on HAUSKAA. En mä jaksa väkisin vääntää mitään painoja lattiasta kattoon joka paikka kipeenä ja tuskanhiki otsalla. Sen sijaan mä haluisin aina liikkua samalla tavalla kuin tänään zumbassa: naama naurunvirneessä ja raajat tanssista sutjakoina. Ohjaaja oli loistava, musiikki oli hyvin valittua ja juomataukoja riittävästi. Suosittelen siis kaikille Turun yliopistoliikunnoissa käyville torstain zumbatuntia, mielettömän kivaa :)
Voisin myös suositella kaikille motivaation puutteessa pyöriville sykemittarin hankintaa. Luku tuossa on vaan pyöräily zumbasta kotiin muuten, ei zumba :D Mulle sykemittari antaa jotain konkreettista: helposti ymmärrettäviä numeroita jotka kertoo et jotain on tullut tehtyä. En ymmärrä vielä mitään mistään sykealueista, mutta sitten kun niiden pariin pääsen niin musta tulee oikea hullu sykemittarifanaatikko.
Eipä mulla tässä muuta, kunhan halusin höpistä siitä kuinka hyvä fiilis mulla nyt on. Toivottavasti on vielä sunnuntainakin, silloin nimittäin isketään päähän tämä..
Vähän jänskättää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti