Olen vihdoin, monen monen kuukauden jälkeen taas pyörällinen ihminen. Eli siis ihminen, jolla on pyörä. Ihana, ihana polkupyörä, joka tarjoaa mahdollisuuden käyttää muitakin kenkiä kuin niitä matalia saappaita. Olen ikävöinyt kaikkia nilkkureitani niin että on meinannut pää räjähtää.
Siksipä vetäisin tänään jalkaani toisiksi huterimmat nilkkurini ja lähdin huitelemaan pitkin kaupunkia. Pyöräilyosuudet sujuivat hyvin, mutta en mä oikein ollut ajatellut niitä kävelyosuuksia etukäteen. Oli meinaan aivan järkyttävää töpötellä alas jyrkkää, huonosti hiekoitettua alamäkeä noilla koroilla. Kaksi kertaa vieläpä. En tällä kertaa kaatunut, mutta ehkä ensi kerralla olen viisaampi ja otan kenkävalinnoissa huomioon myös oikeasti ne käveltävät osiot. Tai sitten teetän noihin kenkiin ne talvipohjat.
Miksi muuten on niin, että ainakin musta tuntuu paljon nolommalta liukastua koroilla kuin perussaapikkailla? Ehkä siitä tulee vähän sellainen bimbo fiilis, että “tuo ei osaa pukeutua sään mukaan”. Vaikka samalla tavalla ja yhtä paljon mä voin liukastella feikkiuggeilla kuin noilla Monkin koroilla. Jälkimmäisillä se vaan on monta kertaa nolompaa. Miksiköhän?
2 kommenttia:
Upea mekko! Saanko udella mistä?
Anonyymi: Amsterdamin katukojusta :)
Lähetä kommentti