Päivän valitusvirsi

Mua inhottaa etten ehdi bloggaamaan. Tää homma tuo mulle ihan sanoinkuvaamatonta iloa kaikkien ihan pienten juttujen takia: kommenttien, niihin vastaamisen, kirjoittamisen, valokuvaamisen ja samanhenkisten ihmisten tapaamisen takia. Mut mä oon joka päivä niin järkyttävän väsynyt etten pysty mihinkään. En mihinkään. Työpäivän jälkeen olen kuin flegmaattinen mato joka juurtuu sohvannurkaan suklaapatukan ja uusimman Trendin kanssa. Tää mato ei siivoa, ei tee koulujuttuja loppuun, ei valokuvaa eikä bloggaa. Ja se harmittaa tätä matoa suunnattomasti. Kämppä on sotkussa, tukka likanen, harjoittelukertomus senkun odottaa valmistumistaan ja moni tosi kiva asu jää ikuistamatta. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRH.


Joten koittakaa kestää siellä, kärsimystä tää on mullekin.

(kuva)