lauantai 26. maaliskuuta 2011

24.3.2011–päivä, jolloin vapauduin


Tiedättekö sen tunteen, kun on järjettömän ylpeä itsestään? Oikeasti ylpeä. Minä tein, sen pystyin siihen, tein sen ihan itse.

Sellainen tunne mulle tuli torstaina ja se jatkuu vaan.



ruotsi

 

Tuolla se komeilee, tieto siitä että mä oikeasti tein sen. Pääsin läpi virkamiesruotsin kurssista. Eipä kuulosta varmaan kaikkien korvaan kovin isolta saavutukselta, mutta mulle se oli jotain suurta. Sillä oli jotain sellaista merkitystä, jota mä en luultavasti edes tajua vielä. Tuo kakkonen ei todellakaan ole vain merkki siitä, että sain kasaan viisi opintopistettä. Se on merkki jostain paljon suuremmasta. Se on merkki siitä, että relaa vähän.

 

IMG_2984

 

Mä en ole koskaan opiskellut ruotsia. En oikeasti opiskellut. En ole lukenut sanakokeisiin, en ole opetellut kielioppisääntöjä. Ikinä. En ole avannut suutani ja viitannut. Olen ollut tietoisesti asennevammainen. Vihasin ruotsia, vihasin sitä yläasteella ja lukiossa. En osannut sitä enkä tahtonut opetella. Se oli kai sitä nuoruuden uhmaa, en ollut muutenkaan hirveän kiinnostunut opiskelusta ennen yliopistoa. Suoritin lukioruotsin rivillä 55544, kaikki kurssikokeet uusin vähintään kerran ja yhden kurssin kävin kokonaan kahteen kertaan. Yhden kurssin ajan lintsasin jokaisesta sanakokeesta ja tein niitä sitten hampaat irvessä jälkikäteen. Lunttaamalla sain säälivitosia. Kaduttaako? Ehkä vähän, opiskelemalla olisin päässyt helpommalla.

 

IMG_2986


Mä olen odottanut virkamiesruotsin kurssia aivan mielettömän paniikin vallassa jo monta vuotta. Olen ollut ihan varma, että uusin sitä vielä vuosienkin kuluttua ja valmistumiseni jää siitä kiinni. Pelkäsin ja tärisin myös jokaisella virkamiesruotsin tunnilla. Vihasin sitä kun en osannut, pelkäsin että pitää vastata. Jokainen tunti oli ihan hirveää. Ruotsi = paniikki, inho, viha, pelko, turhautuminen. Miellyttävät mielleyhtymät.

Mutta mä tein nyt yliopistossa jotain eri tavalla kuin ennen, kuin mitä tein yläasteella ja lukiossa. Mä oikeasti opiskelin. Hampaat irvessä istuin tietokoneluokassa pänttäämässä kielioppisääntöjä. Tein sanalistoja ja muistisääntöjä sivutolkulla. Kaksi kuukautta opiskelin täysipäiväisesti jotain hiton ruotsia. Ennen tätä en osannut mitään, en oikeasti yhtään mitään. Lähdin tyhjältä pöydältä rakentamaan, eikä ollut meinaan helppoa. Mutta niin siinä vaan kävi, että mä opein riittävän paljon. Kaikki se työ kantoi hedelmää ja pääsin ruotsista läpi. Ensimmäisellä yrittämällä. Näin on käynyt viimeksi ehkä yläasteella.

 

IMG_2985

 

Mä tein sen. Ihan itse, omilla avuilla. Opiskelin ja saavutin jotain. Mä pystyin johonkin täysin uskomattomaan 17-vuotiaan Roosan mielestä. Mä voin oikeasti olla ylpeä itsestäni. Aidosti ylpeä. Mä pelkäsin ihan turhaan monta vuotta, olin ihan tärinöissä koska pelkäsin epäonnistumista. Toivottavasti tää kokemus opetti mut ottamaan edes vähän rennommin. Etukäteen murehtiminen ei auta ketään. “Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?” sanoo Samuli Putrokin. Niin mä tein, ja se oli typerää. Ei enää ikinä niin.

Nyt on vapautunut olo.

9 kommenttia:

joz kirjoitti...

jeee hyvä hyvä! :D

Roosa kirjoitti...

joz: Tuuletin täällä kotona niin kovaa, et ihme ettei naapurit hälyttäny apua :D

iitsku kirjoitti...

Tiedän todellakin tunteen! Itse olen nimittäin aivan umpisurkea enkussa. Alan heti panikoimaan jos on edessä jotain englantiin liittyvää. Tilannetta pahensi entisestään se, että mun piti kirjoittaa enkku pakollisena (mulla oli lyhyt matikka enkä halunnut alkaa kirjoittamaan ruotsia pitkänä, koska en ole siinä sentään niin hyvä). No, kuinkas ollakaan, pänttäsin vaikka kuinka paljon ja kirjoituksista sain alustavasti 5 pistettä vajaa B:n ja saattaa kuulemma nousta B:ksi! En voi uskoa tätä todeksi, sillä tavoitteeni oli todellakin vain se läpipääsy.

Onnea sulle ruotsin läpäisemisestä :)

Roosa kirjoitti...

iitsku: Onnea alustavasta tuloksesta! Tuntuu jotenkin hienommalta, enemmän upealta saada "läpi" jokin, joka on aivan järjettömän vaikeaa kuin saada "täydet" jostain, joka sujuu paremmin. Me ylitettiin itsemme ja B:stä (tai mun tapauksessa kakkosesta) tulee olla vähintään yhtä ylpeä kuin mitä olisi L:stä tai vitosesta :)

Anonyymi kirjoitti...

Jee! Onnea! Mutta eikös vaan että ruotsi on kuitenkin loppupeleissä aika looginen kieli, vaatii perslihaksia enemmän kuin nokkeluutta. On kyllä pienoinen ihme, että tolta pohjalta nousit tollaseen tulokseen. Wau!

Roosa kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos, kommentistasi tuli hyvä mieli :) Kielioppi on kyllä järjettömän loogista, selkeitä sääntöjä :) Kun miettii niin en kyllä tiedä hallitsenko nyt ruotsin kieliopin paremmin kuin englannin, jossa olen aina ollut vähän parempi :D Hassua.

Jenna kirjoitti...

Hyvä Roosa :) Ihana postaus:D

Roosa kirjoitti...

Jenna: Isoista, tunteita herättävistä jutuista tuntuu tulevan aina ne parhaat postaukset :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Täällä on kohtalontoverisi. 25-vuotias historian opiskelija Helsingistä, jonka valmistuminen kandidaatiksi on lykkääntynyt viidennelle vuodelle ainoastaan virkamiesruotsin takia. Tunnistan itseni sataprosenttisesti tekstistäsi. Tällä hetkellä olen lähdössä vapaaehtoisesti ruotsin preppauskurssille kesätöiden jälkeen, jotta pystyisin edes joten kuten suorittamaan hyväksytysti vaatimusten mukaisen viiden opintopisteen ihmisenalistuskurssin.

Mainitsit, että tunteesi olivat viha, inho ja ahdistus. Niin myös täälläkin! Lieneekö sitten sukupuolesta johtuvaa, mutta oma vihani paisuu aivan äärimmäisiin mittasuhteisiin. Tuntuu kosmiselta vääryydeltä olla tilanteessa, jossa loistavasta opintomenestyksetsä huolimatta kaikki on kiinni yhdestä kurssista. Kielestä, jota en ikinä tule tarvimaan. Kielestä, jota en halua puhua.

Samalla tuo kirottu virkamiesruotsi myös blokkaa minulta mahdollisuuden opiskella täysipainoisesti venäjän kieltä (takana jo 16 opintopistettä kyseistä kieltä). Ruotsin kielen opetteluun joudun uhraamaan KOKO syyslukukauteni. Toisin sanoen opintoni myöhästyvät lisää yhdellä vuodella. On ironista, että opintopisteitä on kasassa yli 200, mutta yhden 5op:n suorituksen takia nuo pisteet ovat vain kasa paskaa.

Kiitos vertaistuesta. Sinusta oli siihen, mutta uskon vahvasti, ettei minusta ole.

ps.

Missä ovat ne marttyyrit, joiden koko elämä jäi kiinni yhdestä vitun ruotsin kurssista?

terveisin,

Vihainen asennevammainen