tiistai 1. helmikuuta 2011

Officiella svenska, djävul..

 

Googletin otsikon, ylläri. Aaarght mikä päivä. Miksi oi miksi pakollista virkamiesruotsin kurssia ei ole vielä tähän päivään mennessä voitu tehdä epäpakolliseksi? Meikä kiittäisi, kumartaisi ja suutelisi päättäjien kengänpohjia hitto vie jos tuota ruotsia ei tarvitsisi kärsiä. Kun katsokaas tässä olisi jotain hieman tärkeämpiäkin aiheita opiskeltavana kuin no vaikka niitä pirun epäsäännöllisiä verbejä.

IMG_2554IMG_2555

 

Voisi opiskella kunnolla vaikka dysartrian kuntoutusta. Olkootkin luennot kuivia ja silmäluomia alaspäin vetäviä niin aihe on silti tärkeä. Oikeasti tulevaisuuden kannalta tärkeä. Kyllä mä haluan mieluummin oppia mitä kaulan alueen tunnustelemisesta voidaan saada selville kuin että mitenkäs sitä nyt keskustellaan ruotsiksi säästä. Tai pakolaisuudesta. Tai ylipäätään yhtään mistään.

 

IMG_2563

 

Voisin käyttää ruotsiin käytetyn ajan myös vaikka kandityön kirjoittamiseen. Siinä kun olisi oikeasti aika paljon hommaa. Mutta ei, meikä istuu 8.30-15.45 päivän aikana puolitoista tuntia dysartrialuennolla, puoli tuntia kandiohjannassa, 45 minuuttia syömässä ja lopun aikaa vääntää väkisin ruotsin tehtäviä ja istuu ylistressaavalla ruotsin luennolla.

 

IMG_2558

IMG_2561

 

Kuvitelkaa tilanne, jossa puolet luennosta et ymmärrä mitä luennoitsija luokan edessä paasaa ja puolet luennosta olet kauhusta kankeana koska kohta joudut puhumaan. Ääneen, kieltä, jota et todellakaan osaa. Syke nousee, koska on mun vuoro, koska on mun vuoro. Et tiedä miten vastaat kysymykseen ja mitä mieltä sinä asiasta olet. Selviät hengissä toteamalla että et pidä matkustamisesta, lunttaat vastauksen paperista. Enää 8 luentoa jäljellä..

IMG_2574

Että sellaista kuuluu tänne. Virkamiesruotsi syö järkyttävän määrän resursseja muiden oikeasti mielenkiintoisten asioiden opiskelulta. Aika ei vain riitä kaikkeen, eikä stressinsietokyky. Eikä oppimiskapasiteetti, eikä muistitila. En siis osaa ruotsia, en oikeasti, en todellakaan. Yritän tässä parin kuukauden aikana opiskella koko sen määrän mitä ihmiset on yläasteen ja lukion aikana oppineet. Minä en oppinut niiden aikana mitään liittyen ruotsiin. En mitään. Säälivitosilla läpipääseminen ei ole oppimista, se on asenneongelmaa sekä opiskelijalta että opettajalta.

Onneksi tää päivä on kohta pulkassa, vielä kun suunnittelisi huomisen terapian. Ja onneksi naama oli nätti, jag tycker om minun huulipunasta perkele.

 

IMG_2577

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika moni olisi varmaan myös sitä mieltä, että nelosen antaminen ja luokalleen jättäminen/ehdot ruotsista olisi asenneongelmaa opettajalta. Mutta tsemppiä puristukseen!

Roosa kirjoitti...

Anonyymi: Totta tuokin, aika vaikea meitä asennevammaisia on motivoida tekemään yhtään mitään :P Varsinkaan yläaste- ja lukioiässä.

Riikka kirjoitti...

Tsemppiä ruotsin kanssa :) Mulla on se edessä syksyllä, piti mennä jo viime syksynä mutta en jaksanut.. Mä oon aina ollut suht hyvä ruotsissa, mutta silti mua pelottaa toi kurssi, kaikki aina sanoo että se opettajakin on pelottava. Ja oon aika hyvin ehtinyt unohtaa kaiken mitä lukiossa opiskeltiin..

Roosa kirjoitti...

Riikka: Ai kuka teillä on opettajana? Norri? Se meinaan ei ole pelottava, se on lupsakka :D

Riikka kirjoitti...

No se just :D miks oon kuullut että se on pelottava? Toivottavasti ei oo! Mä tein viime keväänä sellasen ruotsin itseopiskelunettikurssin ja niiden sähköpostien perusteella se kyllä vaikutti aika rennolta!

Roosa kirjoitti...

Riikka: Se on oikeesti tosi rento. En uskaltais varmaa mennä niille tunneille ellei se olis just sellanen lay back :)

Bemary kirjoitti...

Itekin pakkoruotsini moneen kertaan "nauttineena" (eläköön jatko-opinnot) voin vaan yhtyä tuohon suureen tuskaan. :D

Karita kirjoitti...

Siellähän tais olla meijän proffa ruudussa. Pruju ainaki näytti tutulta :)

Roosa kirjoitti...

Bemary: Mä en ainakaan opiskele enää mitään tämän tutkinnon jälkeen ettei vaan tarvitse kestää tätä tuskaa uudestaan :D

Karita: Näin taitaa olla ;)