sunnuntai 5. joulukuuta 2010

“Se on varmaan mun vaimon käsi”

 

Olin eilen elämäni ensimmäisen (muistettavan) kerran teatterissa. Joskus muistan käyneeni Liisa ihmemaassa -esityksessä, mutta en tosiaan tiedä oliko se teatteria. Eilinen ehdottomasti oli, ja vieläpä loistavaa sellaista.

IMG_2232

 

Käytiin siis opiskelijaporukassa katsomassa Turun kaupunginteatterilla näytelmä Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Näytelmä perustuu Oliver Sacksin samannimiseen kirjaan, joka päättyi nyt kyllä luettavien listalle. Esitys koostui 22:sta pienoisnäytelmästä, jotka kertoivat erilaisia neurologisia sairauksia (mm. autismia, tourettea sekä afasiaa) sairastavien ihmisten potilaskertomuksista. Näytelmä sai  takaraivossa syntymään ajatuksia normaaliuden määritelmästä, lääkärien ammattikuvasta sekä siitä, milloin ja miksi kuntoutusta tulee antaa. Loistava pätkä katsottavasti muillekin kuin alan ammattilaisille, suosittelen!

 

IMG_2211

Olin aina jotenkin kuvitellut, että teatteriin mennessä asiaan kuuluu “fiini” pukeutuminen. Panostinkin siis vaatteisiini kunnolla (kuten toisaalta aina..) ja olin oikeasti vähemmistönä muita teatterivieraita katsoessa. En arvostele muiden ihmisten pukeutumista, jokainen saa pukeutua niin kuin hyvältä tuntuu. Tunsin siis itseni "vääränlaiseksi”, en paremmaksi, paljettileggareissa, juhlavassa mekossa ja huulipunassa. Muilla kun oli päällä farkkuja ja villapaitoja. Olin siis ilmeisesti käsittänyt hiljaisen pukukoodin ihan väärin..  Onneksi olen tottunut olemaan ylipukeutunut joka paikassa, en siis tuntenut oloani ihan hirvittävän epämukavaksi.

Kengiksi olisin tahtonut valita korkeakorkoisemmat nilkkurit, mutta vallitseva sää pakotti tyytymään matalakorkoisiin. Vallitseva sää pakotti minut myös pysähtelemään useasti matkalla teatterilta kotiin, lumi on kaunista.

IMG_2231

 

IMG_2221

 

IMG_2226

7 kommenttia:

With A Silver Lining kirjoitti...

aivan ihana tyyli sulla! ihastuin varsinkin tuohon pallo-mekkoon. Mistä se on ostettu? :)

Roosa kirjoitti...

Vivian: Se on ostettu viime kesänä Micmacista :D siellä oli joku erä Hell Bunnyn mekkoja, kävin heti hakemassa itselleni oman :)

Anonyymi kirjoitti...

Vautsi! Mulla on ollu kauan tuo pokkarina mut en oo saanu luettua. Missä tuota esitetään Turussa ja paljonko maksaa? :) Oon tulossa ens viikolla sinne, vois melkein käydä kattoo jos on mahdollista. - Karita

Roosa kirjoitti...

http://www.lippu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=event_21942 tuolta selvisi että kahtena päivänä vielä esitetään :) Liput maksaa opiskelijalta 18e, muuten 20e. Me saatiin tosiaan vielä halvemmalla ku oltiin opiskelijaryhmä. Ja Turun kaupunginteatterilla esitetään, ihan keskustassa osoitteessa Itäinen Rantakatu 14 :)

Hepa-Neiti kirjoitti...

Toi on kyllä niin ärsyttävää kun ihmiset ei voi sitten millonkaan pukeutua ns. "paremmin". Törmäsin samaan kun olin konserttitalolla kuuntelemassa konserttia ja toisen kerran kun oltiin kans teatterissa.. Kyllä mä kans oon sitä mieltä että niihin tilaisuuksiin voisi hiukan paremmin pukeutua mutta ei kun suomalaiset raahustaa paikalle farkuisssa ja huppareissa hiukset pystyssä... äääääh.....

Neiti S. kirjoitti...

Ihana vain, kun joku viitsii panostaa pukeutumiseen :) Harmittavan usein teatterissa näkee niitä farkut ja villapaita yhdistelmiä, mutta jokainen tyylillään. Useimmiten ikääntynyt katsojakunta on kuitenkin ykköset yllä. Miehillä puvut ja vanhoilla rouvilla helmet kaulassa.

Roosa kirjoitti...

Hepa-Neiti: Noo kukin tavallaan, loistetaan ainakin me "hienosti" pukeutuneet sitten sieltä villapaitameren joukosta :D

Neiti S.: Mä en törmännyt nyt yhteenkään pukuun, mutta toi on kyllä totta. Jos tarkkaan katsoo niin vanhat mammat on usein niitä mun tyyli-idoleita: rohkeita värien käyttäjiä niin arkena kuin juhlassakin ;)