Olen viime aikoina huomannut itsessäni aivan uusia piirteitä. Piirteitä, jotka luultavasti ovat olleet minussa jo pidemmän aikaa, mutta pysyneet siellä tiedostamattomalla tasolla. Viime viikonloppuna ne nousivat tietoisuuteen asti ja sekoittivat koko pakan.
Yksi näistä tiedostetuista piilopiirteistä on stressi. Se on minussa, kiinni, koko ajan. Stressaan sitä, herättääkö herätyskello nyt varmasti. Stressaan, paleleeko minua ulkona. Stressaan, ehdinkö kävellä koululle vaikka olisin varannut siihen tuplamäärän aikaa lumen takia. Stressaan koulutöiden dedlineja vaikka niihin olisi kuukausi aikaa. Koko ajan on päällä “pitäisi”-olo. Tee sitä, tee tätä.
Mutta älä vaan tee puolihuolimattomasti. Toinen näistä piirteistä onkin siis pienimuotoinen täydellisyyden tavoittelu. Joko teen täysillä tai sitten en tee ollenkaan. Joko luen tenttiin tuntikaupalla kerralla tai en koko päivänä yhtään. Joko kirjoitan blogiini täydellisiä postauksia joka ikinen päivä tai sitten en postaa ollenkaan. Joko siivoan koko kämpän kerralla tai en siivoa mitään.
Kun nämä kaksi yhdistää, saadaan aikaiseksi kokoaikaisstressi, koska mikään ei ikinä ole täydellisesti suoritettua. En osaa tehdä tätä blogia hutiloiden, niin etten yllä itse asettamiini standardeihin (postaus joka päivä, eikä mitään turhaa löpinää sitten). Viime viikon aikana pohdin, että josko heivaisin vain koko blogin menemään. Tai pitäisin taukoa. Tai perustaisin uuden. Tai mitä jos vaan katoaisin?
Päätin pakenemisen sijasta kuitenkin yrittää muuttaa omaa ajatus-maailmaani. Päätin lähteä rakentamaan itseäni uudestaan pikkupikku palasista. Osaan jo olla melkein stressaamatta siitä, että en käy jumpassa neljää kertaa viikossa. Ehkä harjoittelun avulla pystyn luomaan itselleni uudet standardit myös bloggaamiseen?
Ehkä voisinkin blogata vain silloin kun on asiaa? Ehkä voisinkin kirjoittaa vähän enemmän ja laittaa kuvia vähän vähemmän? Ehkä voisinkin tehdä tätä hieman rennommalla otteella? Ehkä. Yritetään.
2 kommenttia:
Aattelen just samalla tavalla, ainakin tällä hetkellä. Ja muutenkin oon jotenkin sellanen jatkuvasti stressaava, just et herättääkö herätyskello varmasti, kaupassa mietin kassalle käveltäessä että oliko mulla varmasti tarpeeksi rahaa tähän vaikka oon ne rahat jo laskenut kolmeen kertaan ennen kauppaan menoa, yms. Ja ehdottomasti kannatan, että jatkat blogias! Tykkään tosi paljon just sun siististä ja fiksusta tyylistäs, ja kans sitä ehdottaisin et postaa sillon ku haluat/jaksat, älä aseta mitään "yksi postaus päivässä" jne. Menee koko hauskuus hommasta.
Anonyymi: Kiitos kehuista ja kannustuksesta :) Pitää opetella noudattamaan sitä nelosen mainosta: höllätään vähän.
Lähetä kommentti