Jos Amsterdamia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla se olisi viehättävä. Kun puolet “kaduista” on täynnä vettä ei kai kaupunki voi muuta ollakaan. Eli Amsterdamissa oli kanaaleja (kanavia?), paljon ja niin kauniita.
Meidän mukana olleessa matkaoppaassa sanottiin, että kaupungista ei saa kunnollista kuvaa ilman kanaaliristeilyä. Mun mielestä koko juttu oli ihan hölynpölyä, sillä risteilyalus oli kuuma ja reitti tylsä. Parhaimman kuvan kaupungista sai nimenomaan kävellen, läpi satojen pienten katujen ja yli kymmenien kanaalien.
Muutamat noista kanaaleista oli täynnä asuttavia veneitä, joihin päästiin vahingossa kurkistamaan pahamaineisella risteilyllä seilatessamme. Tuntui hassulta kurkistaa toisten ihmisen koteihin sisälle, mut minkäs sitä itselleen mahtoi kun verhot oli auki ja kurkistelunhimo liian voimakas.
Tuntui ihanan erilaiselta istua myöhään illalla kanaalin reunalla roikottaen jalkoja veden yllä ja kuunnellen veden liplatusta. Selän takana vilisi polkupyöriä ja tunnelma oli kaunis. Ihan ku olis ollu todella, todella kaukana kotoa.
Tähän loppuun ps. joka ei sovi yhtään äskeisen postauksen tunnelmaan. Nimittäin oli siellä Amsterdamissa niitä jalkapallointoilijoitakin. JA mun piti kuvata vaan noita söpöjä taloja mut pojat tuli tielle.
1 kommentti:
näyttää tosi ihanalta! :)
Lähetä kommentti