Näin viime yönä niin todentuntuista ja ajatuksia herättävää unta, että päätin tulla raportoimaan sen tänne blogiin. Hypätään siis yli kaikki valittelut, selittelyt ja mahdolliset pahoittelut muutaman viikon blogilomasta. Ja palataan siihen bannerikilpailuun kunhan saan tämän homman taas rullaamaan vauhdilla eteenpäin.
Mutta takaisin siihen uneen. Unen pääpointtina oli se, että olin jossain ulkomailla YKSIN. Olin lähtenyt kaupunkilomalle ilman muita ihmisiä, ihan vain omaan seuraani turvautuen. Unessa pääfiiliksiä olivat uteliaisuus, helpotus, rentoutuminen sekä kaiken kattava vapaus. Näin jälkikäteen pohdittuna eniten unessa kummeksuttivat juuri nuo fiilikset (ei esim. jättisuuret kävelet patsaat lumimaamuseossa). Enhän minä ole sellainen ihminen joka erityisesti nauttisi yksin olemisesta! Vai olenko?
En ole ikinä ollut matkalla yksin. En tosin ole matkustanut seurassakaan mitenkään erityisen paljon. Virossa olen käynyt kerran, Ruotsissa blogiristeilyllä, Espanjassa ja Hollannissa perheen kanssa sekä Ranskassa ja Italiassa Tanelin kanssa. Mutta että lähtisi matkalle yksin! Ilman toisen tukea, turvaa ja seuraa. En voi mitenkään kuvitella, että fiilikseni oikeasti olisivat unen kaltaiset kun astuisin lentokoneesta uuden maan kamaralle. Voisin kuvitella tuntevani a) pakokauhua, b) huolta turvallisuudestani, c) yksinäisyyttä, kun ei ketään jakamassa kokemuksia. Se, että saisi itse päättää aivan kaikesta ja saisi mennä ja tehdä aivan vapaasti ei minusta kuulosta vapauttavalta. Se kuulostaa ahdistavan.. omituiselta.
Vaikka en ole järin sosiaalinen ihminen, ja vaikka pidän enemmän torkkupeiton alla makoilemisesta kuin ihmisten ilmoille lähtemisestä, en silti voisi kuvitella oikeassa elämässä lähteväni matkalle yksin. Tahdon ja tarvitsen seuraani läheisiä ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa matkan aikana kertyvät kokemukset. Täydellisen vapauden menettäminen yhdessä tehtäville kompromisseille ei ole mielestäni huono kauppa ollenkaan. Saahan siitä vastalahjaksi ihanien ihmisten seuraa jossain upeassa ympäristössä.
Miten muut, uskaltaisitteko te lähteä matkalle yksin? Vai onko joku jopa matkustanut seuranaan vain oma ihana itsensä?
Ps. Kuvia klikkaamalla pääsee niiden alkuperäiseen julkaisupaikkaan.
10 kommenttia:
Mä myönnän reilusti olevani sen luokan reissunössö, että kaveri täytyy olla matkassa. Ihan jo takia suuntavaistottomuuteni takia. :D
No joo en kyllä lähtis yksin, hyvä kun uskallan yöllä viedä koiran yksin pissalle kun takapihalla on pelkkää metsää... Eiei, vaikka torkkupeiton alla vihihdyn minäkin, en kyllä varmana lähtis yksin ulkomaille! Tulee heti mieleen se hostels elokuva vai mikä olikaan... yäk! :D
Ens kesänä toteutan pitkäaikasen unelman ja lähen yksin Lontooseen kaheks kuukaudeks. :)) Enpä oo ennen ollu yksin ulkomailla. Tai no, 15-vuotiaana kielimatkalla mut eipä sitäkään varmaan lasketa yksin matkustamiseks ku oli kuitenkin kokoajan ihmisiä mukana... :D
Varpunen: Sellanen kaikki maat kattava gpsnavigaattori voisi olla hyvä, kertois aina paniikin iskiessä missä on ja mihin pitää kääntyä :D
mine: Toisaalta jos ajoittaisi menemisensä matkan aikana vain valoisan ajan puitteissa ei ehkä olisi niin turvaton olo? Mutta mitä matkustamista sekin nyt on, että pitää stressata ehtiikö takaisin hotellille ennen kuin aurinko laskee :D
Heidi: Kuulostaa mahtavalta! Lähdetkö töihin? Aupairiksi?
Luettuani alkuosan tekstistäsi, olin varma, että lähdet vaihtoon :)
Anonyymi: En sentään, ei mun juttu ;) Kuten varmasti lopputekstistä päättelit :D
Lähen opiskelee kieltä kun tarviin opinnoissa jonkun verran englantia ja oon huono siinä :D Muuten olisin lähteny vaihtoon, mut ei taida oikein oikeustieteen opiskelu englanniks näillä taidoilla onnistua. :D Ehkä sitten kesän jälkeen... :D
Kerran olin reissussa yksin, kaveri tosin odotti kohdemaassa mutta itse matkustus vieraan kielen vieraaseen maahan piti tehdä yksin. En vieläkään ihan tajua miten selvisin :) Sitten jotain lyhyitä lentoja on myös tullut tehtyä yksin. Itse reissuun en yksin lähtisi, koska koen tarvetta kommentoida uusia ihastuttavia asioita jollekin! Olisi ihan tylsää katsella nähtävyyksiä yksin :D
Heidi: Loistavan tavan oot valinnut kielen opiskeluun, mitä sitä tylsiä kirjoja pänttäämään kun voi lähteä ihan paikan päälle! Pitäisiköhän munkin ens kesäksi lähteä Ruotsiin.. ;)
bubble: Niinpä, ei olisi ketään kenelle vois sanoa "ooh, kato nyt". Tylsää :)
Ei se ole laisinkaan tylsää :) Itse olin viikon Roomassa yksin marraskuussa, ja aiemminkin, no joskus jopa kuukauden reissuja tehnyt itsekseni. Ihanaa! Kun nimenomaan saan katsella juuri niitä paikkoja joita haluan, ihan itsekseni... ja shoppailla just siellä missä tykkään. Kannattaa kokeilla, oppii ehkä itsestään jotain, kun joutuu pohtimaan asioitaan... Ei ole pelkkä klisee, että juuri poissa kotoa, muualla, näkee oman elämänsä selkeästi :)
Lähetä kommentti