perjantai 5. marraskuuta 2010

Kameran edessä Hansassa


Olin tänään pitkästä aikaa juoruilemassa hyvän ystävän kanssa. Päätin yrittää kerrankin olla hyvä bloggaaja ja otattaa kuvia itsestäni muualla kuin omassa makkarissa. Ja voi elämä se oli hankalaa. En tykännyt siitä yhtään.

IMG_1685

 

Mä en ole niitä tyyppejä, jotka joka paikassa hyppii kamera kädessä. Eikä ole mun kaveritkaan. Siksi aina kun haluisin, että joku ottaisi musta kuvia sitä pitää erikseen pyytää. Tämä johtaa siihen, että luonnollisia tilanteita ei tule tallennetuksi kun kameran kaivaa esille vain pieneksi hetkeksi. En osaa olla tavallisesti, pitää poseerata. Lisäksi tilanteen (kuten vaikka edellisen kuvan kohdalla miehistä juoruilu) keskeytyy kun kameran kaivaa esille ja kuvia aletaan räpsiä. En tykkää.

 

IMG_1706 

Lisäksi mä olen näyttävästi helposti vaivaantuvaa sorttia. En osaa olla yhtään luonnollisesti kameran edessä jos paikalla on muita ihmisiä kuin.. no, minä itse. Tuntuu että kaikki tuijottavat et mitä ihmettä toi nyt itseänsä kuvatuttaa. Haluan vain saada kuvan nopeasti pois alta, jotta mahdollisimman pieni ihmismäärä näkee puuhani. Olen liian itsetietoinen(?).

IMG_1702

En ole myöskään hyvä poseeraaja enkä hallitse ilmeitäni. Kotona otan aina vähintään parikymmentä kuvaa ennen kuin kelpuutan ensimmäistäkään. Aina on joku pielessä: tarkennus, silmien tuijotus, kuvakulma, hiha, helma jne. Julkisilla paikoilla en vain kehtaa seisoskella riittävän kauaa täydellisen kuvan saamiseksi.

Joten siksipä kysyn teiltä muilta, miten ihmeessä te kehtaatte kuvatuttaa itseänne julkisilla paikoilla? Vai oletteko te muut vain niin luontevia kameran edessä että kertanapsaisu riittää eikä nolostumista ehdi tapahtua?

7 kommenttia:

joz kirjoitti...

mä ajattelen sillee et muut kattoo mua vaan silleen hymyillen. tai ainaki jos mä nään ku ihmiset kuvaa toisiaan ni niillä näyttää olevan hauskaa. tosin aika harvoin mä mitään asukuvia otan kaupungilla, kaikenlaista muuta kyllä. kerran otin kirjastossa kuvan mun "opiskeluhetkestä", sillon vähän hävetti :DD

Heidi kirjoitti...

Mä en kans tykkää et mua kuvataan julkisil paikoilla :D Yleensä jos kuvaan kotipihallakin nii katon ettei kukaan nää :'DD

Katarimaria kirjoitti...

Voi mulla on niin sama ongelma! Aina kun olis jotain kivaa päällä mistä haluaisi blogata niin tulee niin kiire lähtö että en ehdi kotona ottaa kuvia, koska jos pikapikaa pyydän kanssa-asujaa nappaamaan pari kuvaa, näytän niissä todellakin vaivaantuneelta ja lisäksi idiootilta tai vähintään on kamala kaksoisleuka ja silmät kierossa. sama jos kantaisin sitä kameraa mukana ja pyytäisin jotain kaveria ottamaan jossain välissä kuvan. ei kehtaa pyytää 20 kertaa :D saadakseni jotain julkaisukelpoista, pitää räpsiä itselaukaisimella vähintään 20 kuvaa ja olla mieluiten yksin kotona :D Pitäis asua jossain metsän keskellä mistä olis 5 km naapuriin niin vois ottaa ulkona kuvia...

Minna kirjoitti...

täällä kanssa yksi joka tuntee olonsa epämukavaksi ollessaan kuvattu missään muualla kun omassa kotona, harmillista :/

Roosa kirjoitti...

joz: Yhyy mulla ei ikinä ole hauskaa kun mua kuvataan, koska kuvaaminen on niin vaivaannuttavaa :D Mulla on hauskaa aina ennen kameran esille kaivamista, mut se ei tietenkään tallennu..

Heidi: Tahtoo kotipihan, parveke ei oikeen riitä :P

Katarimaria: Jee samoja fiiliksiä! Ehkä jos kuvatuttais itseään monta monta sataa kertaa niin siihen tottuisi? Vähän niinku siedätyshoitoa :D

mine: niimpä, kivempia niistä kuvista kuitenkin ulkomaailmassa otettuna tulisi :/

tipitii kirjoitti...

Mä en saa itsestäni kuvia kuin vain siskon ottamana. Se on tottunu mun komenteluihin ja jaksaa ottaa (tai ei välttämättä jaksa, mutta ottaa kuitenkin) tarpeeks monta kuvaa. Julkisilla paikoilla jos oon kuvaillu, ni ne on ollu just sellasia pikanäpäyksiä siskon toimesta, kun oon sitä käskyttäny :D

Roosa kirjoitti...

tipitii: Voi jos osais poseerata niin, ettei tarvitsis ottaa sitä miljoonaa kuvaa :P Ei oo kotiharjoittelusta ollu mitään hyötyä! :D