keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Pikkupikkupiristyksiä

Ihan omituista päästä kotiin jo ennen kolmea, tuntuu ihan ku en olis mitään tänään saanut aikaiseksi. Vaikka pidin aamulla yhdeksältä terapiaa, kuuntelin luennon aivovammoista ja kahlasin kaksi tuntia läpi äänihäiriöprujuja niin silti tuntuu ihan ku olis koko päivän ollu vapaata. Kun yleensä lähtee kotoa ennen puoli yhdeksää liikkeelle ja on takaisin vasta kuuden maissa niin vitsit nää kolme ylimääräistä tuntia on juhlaa. Ehtii bloggaamaankin.

Näin ylisynkkänä vuodenaikana + järjettömän kouluahdistusstressijutun takia on ihan kiva että huomaa elämästään kaikkia kivoja pikkujuttuja jotka vetää niitä suupieliä ylöspäin. Kun ne on siihen suuntaan edes pienen hetken niin siitä saa jo paljon voimavaroja. Mulle pikkuisia piristyshetkiä on lähiaikoina tarjonneet ainakin seuraavat vähäpätöisiltä tuntuneet jutut:





Melkein valmiit joulukortit. Ihan itse omin käsin väkerretyt. Takapuolelle on siis liimattu lahjapaperia ja tekstipuolta koristavat paljetit. On ainakin just niin mun näköiset joulukortit kuin olla ja voi. Tykkään näistä niin paljon etten haluu ees lähettää näitä vaa pitää itsekkäästi kaikki kaunokaiset itselläni!



Viikonloppuna Ikeasta hankittu uusi sohvapöytä. Se on ihanan pikkuinen, joten mä päätin kutsua sitä vauvaksi. Aika säälittävää, muilla on vauvoina ihan ihmislapsia tai koiranpentuja mut mulla on sohvapöytä. Mut on ainakin kaunis vauva joka kätkee toiseen kerrokseensa kaikki rojut jotka vanhassa sohvapöydässä lojui pöydän päällä rumasti. Vielä kun sais saman sarjan hyllyn kiinnitettyä seinälle niin avot (ei mitään käryä kirjoitusasusta).



Megasupertupsupipo Kappahlista. Se on lämmin ja muhkea ja just oikeen mallinen mun päähän. Kyllä se, ettei tarvitse pihalla polkiessa palelluttaa korviansa, on aika suuri ilonaihe. Pidän tota toisaalta kyllä välillä päässä sisälläkin ku haluun hukkua sen pehmeyteen.



Vaikka mä miten inhoan lunta, jäätä ja talvea niin kyllä toi kuura on paljon kauniimpaa katsottavaa kuin mitä kurainen maa olisi. Pikkuisen piristää siis sekin, ainakin niin kauan kunnes kaadun pyörällä keskelle autotietä. Koputtaa uutta ihanaa Ikeavauvaansa..

Ainiin ja mä polttelen nykyään kynttilöitä! Ikinä ennen en oo sellaiseen touhuun ryhtynyt mut nyt en vois olla ilman niitä. Ulkoapäin tuleva rauhallisuus ja seesteisyys kai sitten jotenkin puree mun sisäiseen kaaokseen. On muuten oikeesti aika kaaos ku meinasin nyt kolmatta päivää putkeen unohtaa syödä.

Mistä asioista lukijat on hakeneet piristystä talven harmauteen?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ollu vähän samanlaisia fiiliksiä, kun sulla... Tuntuu, että kuolen tähän pimeyteen ja synkkyyteen. Yleensä on tykänny jopa syksystä ja joulun aika on ollut tunnelmallista, mutta tänä syksynä oon ollu väsynyt, kärttyinen ja ... no väsynyt. Pikkuasiosta kai se ilo on revittävä: suklaa ja muu herkut, miehen silittelyt&kainalo, ostoskelu. Ulkoilu ja muu liikunta... En tiedä, kertokaa ihmiset, mistä te ammennatte voimanne!!! - Japsu ps. Tsemistä ja toivottavasti jaksat bloggailla, sulla on kiva blogi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Musta tuntuu ettei mikään piristä ;O) Olen polttanut kynttilöitä, katsonut toimintaleffoja, nukkunut, lenkkeillyt, shoppaillut ja nukkunut vähän lisää. Kaikki tekeminen vain väsyttää entisestään ja kun duunissakin on kiire niin tuntuu että väsymyksellä ei oo mitään rajaa..Taidan suosiolla antautua väsymyksen vietäväksi, koittaahan se helmikuu ja aurinko (toivottavasti) pian..

Roosa kirjoitti...

Anonyymi: Kyllä mä koitan jaksaa, tää on kuitenkin niitä asioita jotka piristää eikä niitä jotka vetää mieltä matalaksi :)

Mikaela: Tuntuu et tosi moni on samoissa fiiliksissä meidän kanssa, tyhmä talvi :/