Kiltti bloggaaja

Sinne meni sitten tämä joulu ja voisin muita bloggaajia myötäillen sanoa että olen syömäni ruokamäärän perusteella paisunut noin kaksinkertaiseksi. Voisin syödä yksinäni jäätävän kokoisen perunalaatikon ja muutaman suklaakonvehtirasian sisällön vielä siihen päälle. Tähän jatkuvaan syömiseen voisi jopa tottua, sitten kun menen takaisin Turkuun niin syön itseni vielä konkurssiin.

Hieno kuusi, siinä on hei tollanen mahtava punanen karvamato

Hyvin kiltti olin ilmeisesti ollut (myös) tänä vuonna, sillä sekä äiti, isovanhemmat, siskot että Taneli lahjoivat mua niin ihanilla jutuilla että. Yritin pitää höpinät vähäisinä mutta kyllä tää postaus silti vähän venähti. No hups.

Moni muukin bloggaaja tuntui saaneen tämän vintagekengistä kertovan kirjan, joka on täynnä upeita kuvia ja mielenkiintoisia faktoja eri aikakausien kengistä. Tämä pitää lukea nautinnolla ja ajan kanssa.

Kyllä meidän äiti tietää, ettei tälle tytölle mitään Sonia Rykielin desingyökkäreitä kantsii lahjaksi antaa kun mieltä lämmittää paljon enemmän söpöt Hello Kitty pökät. K7 my ass.

Vasta tämän vuoden syksyllä kynttilöistä innostuneelle kauniit kynttilälyhdyt oli enemmän kuin mieleinen lahja. En ole vielä oikeen osannut päättää että mihin noi sitten kotona laitan, sillä ulkolyhdyiksi noi on varmaan tarkoitettu mutta mä haluaisin ne sisälle.

Pikkusiskolta lämpimät sämpylät. Mulla on ollu nää jalassa valehtelematta melkein koko mun valveillaoloajan jouluaattoillasta lähtien. Ja ei muuten varpaat palele.

Avustusta uuteen sohvaan aivan liian suuri summa. Meidän vanha sohva on jostain isän työvarastoista ilmaiseksi saatu vaaleanruskea hirvitys (ja siinä on hiusväriä) joten tämä tuli kyllä tarpeeseen. Vuodesohvan metsästykseen lähdetään Tanelin kanssa uuden vuoden jälkeen.

Ui jui jui <3 Lapsuuden suosikkisarjani dvdboksit. Nyt voin vähän sivistää Tanelia ja tulevaisuudessa lapsiani Alfredin ihmeellisestä maailmasta. Nostalgista ja ihanaa.

Kyllä ne miehetkin jotain osaa.. Tanelista löytyy kuin löytyykin siis iso hippunen romanttisuutta ja mulla oli ilme kuin koiranpennulla kun huomasin mitä paketista paljastui. Punaiset kynttiläkipatkin on ilmeselvä myönnytys siihen että saan pitää kämppää pimeänä ja poltella kynttilöitä vaikka mies haluaisi pitää valot päällä. Ja yksi joululahja on kuulemma vielä tulossa, Taneli oli löytänyt sen vasta sen jälkeen kun lähdettiin viettämään joulua omiin kotikoteihimme. Innolla odotan.

Toiselta pikkusiskolta Gold&Steel laattarannekoru. Ei siis nomination, mutta enhän mä koskaan ole ollutkaan merkkituotteiden perässä juoksija. Tunnearvo on mulle paljon tärkeämpi juttu. Ensimmäisenä laattana siskoni nimen ensimmäinen kirjain.

Siinähän ne tärkeimmät. Näiden lisäksi sain (tietysti) kasan ihanaa suklaata sekä naamamömmöjä eri sortteja. Vaikka en lahjojen laadun perusteella läheisiäni arvotakkaan niin kyllä mulla on aivan ihania ihmisiä ympärilläni kun näin hyvin mut tuntevat ja osaavat lahjoa juuri sellaisilla jutuilla jotka mua ilahduttavat. En vaihtais.

Mitä muut saitte joululahjaksi? Etenkin anonyymit, avatkaa sanainen arkkunne sillä en voi käydä lahjojanne blogeistanne vaklaamasta!

Fiilistelyä lumesta lumenvihaajalta?

Onko muuallakin Suomessa satanut lunta kohta vuorokauden putkeen? Tuntuu että pian ei enää pääse ulko-ovesta pihalle, saatika sitten postilaatikolle! Uggit kastuu, autolla liukastelee ja meikitkin leviää.

Mut onhan toi silti aika kaunista. Tunnelmallista. Jouluista.

Joten jospa me kaikki lumenvihaajat (itseni mukaan lukien) lakattais vaan valittamasta ja nautittais siitä kun lunta nyt vielä on. Ties vaikka sitä ei monena muuna jouluna tulevaisuudessa enää esiintyisi. Palkatkaa muutkin omikotitaloissa kotikotona joulua viettämässä olevat ihmiset naapurin nuorimies kolaamaan pihanne ja istukaa itse sohvan nurkkaan konvehtirasia kädessä. Niin mä ainakin aion tehdä.

Voisin muuten mennä ensimmäistä kertaa vuosiin suoraan saunasta lumihankeen kierimään. Tai ehkä sittenkään en. Nykyään omistan itsesuojeluvaiston.

Purosta pyörylää

Voi että se on mahtavaa kun on noita mummuja. Ja niiden lankakasoja ja käsityötaitoja. Kadehdin suuresti että olen itse tällainen epäkäsityöihminen ja liian laiska opettelemaan sellaiseksi.

Munpas ei tarvitse ostaa tylsää harmaansävyistä ympyrähuivia kaupoista kun mulla on mummu joka tekee mulle ihan ainutlaatuisen ympyrähuivin upean värisestä langasta. Ei se harmaa oliskaan ollu yhtään mua eikä mun juttu. Kyllä nyt tyttärentyttären kelpaa. Nyt voin hyvillä mielin ja lämpimin kauloin käydä viimaa vastaan.

Huivi: Novitan Puro-langasta

Kuinka monelta teistä löytyy ympyrähuivi?

Hän pakkasi mukaansa muutaman, mutta ei läheskään tarpeeksi

Oon aivan ylifiilareissa tästä lomasta. Oon tähän mennessä syöny jo varmaan sata kiloa suklaata ja nukkunu ihan liian paljon. Tulin siis viettämään joululomaa tänne kotikotiin lumen, pakkasen ja kaloreiden maailmaan. Toivottavasti muistan postaillakin aina silloin tällöin, en oo kauheen hyvä tässä tietokoneella istumisessa kun oon kotikotona.

Mutta jaarittelusta asiaan. Mä en osaa pakata. En oikeesti, en ollekaan. Mä pakkaan joko liikaa tavaraa tai aivan liian vähän, ja tällä kertaa vaaka kallistui tuohon jälkimmäiseen. Mulla on mukana sen verran vaatteita että niistä sää ehkä hädin tuski viisi erilaista asukokonaisuutta ja oon jo nyt kyllästynyt jokaiseen niistä. Mulla on mukana vaan yks hame eikä ollenkaan korollisia kenkiä. En kestä. Ja mä aion olla täällä vielä ainakin pari viikkoa ellen kauemminkin. Miten ihmeessä mä kestän koko tän ajan ilman että mun pää hajoaa vaihtoehtojen vähyyteen?!

Tänään päällä oli asuvaihtoehto numero kolme:

Neulemekko: H&M
Pilkkusukkikset: H&M
Keltaiset sukkikset: Seppälä
Helmet: ?
Saappaat: Kirppis
Sulkapanta: H&M

Yhyy mä rikoin noi mun pilkkusukkahousut tänään ja nyt se reikä isonee koko ajan. Pitänee jossain vaiheessa metsästää ne pikkupilkkuisemmat yksilöt mut tykkään kyllä noista ehkä enemmän. Toivotaan siis että reikä pysyy kuosissa eikä lähde leviämään. Näytän noissa kyllä vähän dalmatialaispantterilta mut hei, se on ihan okei.

Ajattelin yrittää kestää tän mun vaatekriisini kanssa ainakin alennusmyynteihin asti ja sallia sitten sieltä itselleni muutamia kivoja juttuja. Kirppikset pitää myös ehdottomasti kiertää, pitkästä aikaa. Ja ilmottelen kyllä sitten heti tänne ku tuntuu että kyllästyn kuoliaaksi + pyydän teiltä apua uusien vaihtoehtojen keksimiseen.

Mutta, mielipiteitä asusta? Ylileijona kenties? Ja vinkkejä pienen vaatevaraston kanssa pärjäämiseen otetaan myös vastaan!

Vapaudesta

Se oli sitten siinä tältä vuodelta. Ei esseitä, ei tenttikirjoja, ei terapiaa, ei velvollisuuksia. Ei "pitäisi, mutta en jaksa" -fiilistä. Jäljellä on vain alkukantainen onnellisuudentunne joka syntyy vapaudesta.

Vapaudesta nukkua pitkään.

Vapaudesta pelata Happy Aquariumia liian monta kymmenminuuttista putkeen.

Vapaudesta viipyä lahjaostoksilla kauemmin ihan vain joululaulujen takia.

Vapaudesta istua hiljaa, poltaa kynttilöitä ja kuunnella Samuli Putroa.

Vaivun joulurauhaan, jossa mieleeni ei mahdu muuta kuin iloa tuottavia asioita.

Ei viittä minuuttia..

Jee jee voiton puolella ollaan! Vaikein tentti on ohi ja enää yksi jäljellä ennen joululomaa. Perjantaina aamulla kirjoittelin siis tenttipapruihin juttua parietaalilohkon vaurioitumisen seurauksista ja muusta sen sellaisesta. Perjantai-ilta taas, no, menikin sitten HIEMAN erilaisissa tunnelmissa. Oltiin kaverin kanssa laivalla kahdestaan ja nautittiin joka sekunnista. Ihan mieletön reissu, aivan kuten viimeksikin.

Kuvia on taas ihan hävettävän vähän kun jotenkin kameran kanssa pelleily unohtuu kun tanssii monta tuntia putkeen. Jaan täällä nyt kuitenkin nämä otokset mitä napattiin ennen kuin alkoholi otti vallan.

Mä en oo ennen huomannutkaan että mulla on olevinaan noin terävä nokka.. Ei ehkä ihan paras kuvakulma siis mulle toi mikä on viimeisessä kuvassa.

Ostettiin muuten aloittelujuomiksi hienosti molemmat kuusi lonkeroa ja tajuttiin vasta ostamisen jälkeen että hitto mitä moskaa! Money well spent.

Meidän piti ensin mennä kyntämään merta Europalla, mut koska se oli edelleen korjauksessa niin päästiin tsekkaamaan Baltic Queen. Oon kerran aikasemmin ollu kyseisellä laivalla (abiristeilemässä) ja tykkäsin kyllä edelleen. Vaikka koko ajan tuntui että oltiin väärässä päässä laivaa. Ja hei saatiin B-luokan hytti vaikka oltiin maksettu alunperin vaan C-luokan verran. Kelpas kyllä hengailla yhdeksännessä kerroksessa sen ainaisen autokannen alapuolen jälkeen.

Tässä vielä kaverin kotoa napatut aloittelukuvat, joista näkyy asukin vähän paremmin. Ja ette tiedäkkään miten kateellinen oon tuosta tapetista, Kristiinan pitäis alkaa bloggaamaan ihan vaan siitä syystä et sillä on noin upea kuvaustausta.

Mekko: Lindex
Vyö: H&M

Bolero/neuletakkisysteemi: H&M
Kengät: Kirppis

Oli niin mahtava biletysasu etten haluu enää ikinä pukeutua baariin mihinkään muuhun. Neuletakin sai kätevästi pois heti kun tuli kuuma ja mekon helma heilui kivasti kun tanssi. Tykkäsin, ja tunsin oloni hyväksi just tässä asussa.

Mikä on teidän suosikkipaattinne kun (bailu)risteilyistä puhutaan? Suositteluja otetaan vastaan.

The dresses 2009

Kyllähän mäkin nyt kun kaikki muutkin. Eli suosikkini linnan juhlista 2009. En laittanut tähän nyt niitä epäonnistuneita asuja, vaikka kyllähän niitäkin joukosta löytyi. En vaan jaksa käyttää aikaa negatiiviseen kun positiivisuus on niin paljon kivempaa.

Tätä sähkönsinistä väriä oli ihan sairaan monessa puvussa tänä vuonna, ja paras niistä kaikista oli ehdottomasti tämä mekko. Tämä näyttää loistavasti miten yksinkertainen ei automaattisesti tarkoita tylsää.

Tässäkin puvussa yksinkertaisuus on valttia; kaulakoru ei olis mun mielestä sopinutkaan mekon kaula-aukon muotoon. Lisäplussaa kampauksesta, joka on aivan upea!

Kaunis, kantajalleen loistavasti sopiva mekko, joka ei valkobeigestä sävystään huolimatta näytä häämekolta.

Ja sitten ultimatemegasuosikkini:

Täydellinen. Eihän tohon voi muuta sanoa. Kampaus, meikki, korut, mekko, laukku, kaikki. Upein linnassa nähty asu mielestäni ikinä. Tosin olen katsonut juhlia tällä silmällä vasta pari vuotta.

Kukas teidän mielestä onnistui pukeutumisessaan parhaiten? Vai kiinnostavatko juhlat ylipäätään ollenkaan?

Hiihtolomalla hiihdetään ainoastaan vesisuksilla

Pimeästä ja kylmästä talvesta selviämiseen tuli yhtäkkiä aikamoinen piristysruiske, jonka saan sisuksiini viikolla kahdeksan. Ja ei, en puhu mistään muusta huumeesta kuin auringosta.

 

 

 

   

Oijoijoijoijoi! Viikolla kahdeksan kutsuu Marbella, Espanja! Ikinä ennen en ole ollut missään rantalomakohteessa, joten oli jo aikakin. Mitään merkitystä millään rantakunnolla, lihavat valkoiset suomalaiset lyllertää itsevarmasti espanjattarien rinnalle ja nauttii auringon paahteesta. Lähdetään reissuun siis ämmäporukalla (mä, siskot&äiti) ja paahdetaan itseämme kuus päivää Espanjan auringon alla. Voi mikä pala taivasta. Ah <3

Kellään kokemuksia Marbellasta?

 

(kuva1, kuva2, kuva3, kuva4)

Ja saiskos olla pala aivoja?

Tässä postauksessa ei oo mitään järkeä eikä tää liity mitenkään tyyliin eikä muuhunkaan kauniiseen. En ees tie miks haluun jakaa tän kaikkien kanssa mutku oikeesti: SAIRAAN SIISTIÄ!

Eli: täs on mun aivot.

Aika häiritsevää. Kaikkeen cooliin sitä pääseekin mukaan kun ilmoittautuu koehenkilöksi. Ja saa kaikesta siististä touhusta vieläpä palkkaa. Ja kuvia omista aivoista. Hei tos on MUN nenä. Ja MUN oikee aivopuolisko. Ja pikkuaivot. Ja selkäydin. Ja vitsi kaikki. MUN!

Ja sain "kaupan päälle" vielä ohjelman jolla voi leikkiä. Näissäkin oon mä. Ja mun kauniit silmäpallurani.

 

Viihdykettä viikonlopuksi ala mun aivot. Ainakin täällä päässä voin repeillä näille ja pahasti. En ota vastuuta yökkäysreaktioista siellä päässä.

EDIT:// Huomatkaa uusi sivupalkkikysely!

Ja leopardi valitsi parikseen leijonan

Oi mikä ihana aurinko! Mun pirteysaste on noussu nyt parin päivän aikana oikeesti 100% kun toi keltainen möllykkä on näyttäny naamaansa. Hemmetin kaamosväsymys.

Mutta nyt en rutise ton enempää vaa näytän teille tämän päivän asun johon oon enemmän ku tyytyväinen. Oon jättäny ton leopardihameen vaaterekkiin liian pitkäksi aikaa roikkumaan, se ansaitsisi kyllä päästä päälle vähän useammin kuin puolen vuoden välein. Multa vaan pääsee aina välillä unohtumaan kuinka kiva se on.

Ainiin ja vielä toinen hehkutus auringonvalolle, tulee kuvistakin ehkä HIPPASEN parempia kuin ilman sitä.

Hame: H&M
Keltainen neule: Kirppis
Alla musta toppi: H&M
Kiiltoleggarit: H&M
Kengät: Kirppis

Oon vähän huono äiti ku istun vauvani päällä.. Eikä meillä muuten yleensä pidetä verhoja tolleen kokonaan kiinni, mut ne esti näissä kuvissa vastavalon (?) ja kuvista tuli parempi kuin jos verhot olis ollu auki. Ja nyt kun näitä kuvia kattoo nii voishan noi verhot toisaalta kiinnikin pitää sillon kun ulkona on pimeetä. Kivempi se noita on katsella ku sysimustaa peltomaisemaa.

Mitäs te tykkäätte leijonan ja leopardin yhdistelmästä?

Pikkupikkupiristyksiä

Ihan omituista päästä kotiin jo ennen kolmea, tuntuu ihan ku en olis mitään tänään saanut aikaiseksi. Vaikka pidin aamulla yhdeksältä terapiaa, kuuntelin luennon aivovammoista ja kahlasin kaksi tuntia läpi äänihäiriöprujuja niin silti tuntuu ihan ku olis koko päivän ollu vapaata. Kun yleensä lähtee kotoa ennen puoli yhdeksää liikkeelle ja on takaisin vasta kuuden maissa niin vitsit nää kolme ylimääräistä tuntia on juhlaa. Ehtii bloggaamaankin.

Näin ylisynkkänä vuodenaikana + järjettömän kouluahdistusstressijutun takia on ihan kiva että huomaa elämästään kaikkia kivoja pikkujuttuja jotka vetää niitä suupieliä ylöspäin. Kun ne on siihen suuntaan edes pienen hetken niin siitä saa jo paljon voimavaroja. Mulle pikkuisia piristyshetkiä on lähiaikoina tarjonneet ainakin seuraavat vähäpätöisiltä tuntuneet jutut:

Melkein valmiit joulukortit. Ihan itse omin käsin väkerretyt. Takapuolelle on siis liimattu lahjapaperia ja tekstipuolta koristavat paljetit. On ainakin just niin mun näköiset joulukortit kuin olla ja voi. Tykkään näistä niin paljon etten haluu ees lähettää näitä vaa pitää itsekkäästi kaikki kaunokaiset itselläni!

Viikonloppuna Ikeasta hankittu uusi sohvapöytä. Se on ihanan pikkuinen, joten mä päätin kutsua sitä vauvaksi. Aika säälittävää, muilla on vauvoina ihan ihmislapsia tai koiranpentuja mut mulla on sohvapöytä. Mut on ainakin kaunis vauva joka kätkee toiseen kerrokseensa kaikki rojut jotka vanhassa sohvapöydässä lojui pöydän päällä rumasti. Vielä kun sais saman sarjan hyllyn kiinnitettyä seinälle niin avot (ei mitään käryä kirjoitusasusta).

Megasupertupsupipo Kappahlista. Se on lämmin ja muhkea ja just oikeen mallinen mun päähän. Kyllä se, ettei tarvitse pihalla polkiessa palelluttaa korviansa, on aika suuri ilonaihe. Pidän tota toisaalta kyllä välillä päässä sisälläkin ku haluun hukkua sen pehmeyteen.

Vaikka mä miten inhoan lunta, jäätä ja talvea niin kyllä toi kuura on paljon kauniimpaa katsottavaa kuin mitä kurainen maa olisi. Pikkuisen piristää siis sekin, ainakin niin kauan kunnes kaadun pyörällä keskelle autotietä. Koputtaa uutta ihanaa Ikeavauvaansa..

Ainiin ja mä polttelen nykyään kynttilöitä! Ikinä ennen en oo sellaiseen touhuun ryhtynyt mut nyt en vois olla ilman niitä. Ulkoapäin tuleva rauhallisuus ja seesteisyys kai sitten jotenkin puree mun sisäiseen kaaokseen. On muuten oikeesti aika kaaos ku meinasin nyt kolmatta päivää putkeen unohtaa syödä.

Mistä asioista lukijat on hakeneet piristystä talven harmauteen?

Lätinää plätinää löpinää höpinää

Edit:// En ymmärrä miks tähän tulee noin järjettömät välit noiden tekstipätkien väliin. Nyt en ehdi sitä korjata, katsotaan illalla!


Kärsin tällä hetkellä niin ylitsepääsemättömästä kaamosväsymyksestä ettei mitään rajaa. Mulla oli viime vuonna sama ongelma eikä tää näytä helpottaneen yhtään. Vetelen naamaan vaikka mitä pillereitä piristykseksi, syön hedelmiä, terveysmuroja, vihreetä teetä ja muuta terveysmoskaa, nukun ainakin 8 tuntia yössä ja pyöräilen kouluun joka päivä. Muu liikunta on vähän jäänyt vähemmällä, mut hitto ku en usko että tää väsymys johtuu liikunnan puutteesta. Mulla ei ole energiaa tehdä yhtään mitään. Silmät ei pysy auki yhdelläkään luennolla eivätkä tenttikirjan sivut painu säilömuistiin asti. Siksi siis blogikooma. Mut yritetään nyt piristyä vaikka tän kyselyn muodossa:

1. Kolme viimeistä ostostani: Oikeesti ne oli varmaan jotain niinkin tylsää kuin ruokaa. Mutta vaatepuolella kukkamekko, löysä neulospusero sekä H&M:n vauvauggit.

2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni on... Satakunnan kansan toimittaja?

3. Viimeksi googlasin... Anonyyminurkkaan. En oo missään vaiheessa jaksanu laittaa sitä kirjanmerkkeihin nii googletan sen joka kerta.

4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni on ollut... Ylioppilasmekkoni. En pidä siitä enää yhtään, joten mekolle kertyy käyttökertoja tasan yksi.

Kuva blogin alkuajoilta, laatu kusee ja poseeraus kans.

5. Käsilaukussani (eli repussa tällä hetkellä) on... ihan liikaa tavaraa. Eväsboksi, sadeviitta, sateenvarjo (jep, ei mitään järkee), viittomavihko, paperikansio, kofeiinipillereitä, buranaa, mp3-soitin, neljä patteria, noppa, 2 liimapuikkoa, kamera, purkkapussi, vesipullo, videokameran nauha sekä kaksipuolista teippiä. Näin.

6. Suosikkikatuni koko maailmassa on... Pihlajakatu :D

7. Tyypillisin asuni tällä hetkellä on... siveellisen mittainen hame, joku pusero ja nilkkurit. Siveellisyys siitä syystä että terapiaa ei oikeen viitsi antaa rivossa minihameessa ettei mee uskottavuus.

8. Hienoin/kallein ostokseni on... Hienoin on varmaankin vanhojentanssimekkoni ja kallein..öö..gladiaattorikorkkarit? En osta ikinä mitään hirveen kallista.

9. Olen riippuvainen... suklaasta ja Tanelista.

10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla: Värikäs, omalta tuntuva.

 
11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa, se olisi... tylsästi H&M.

12. En ole ikinä ostanut mitään... Spirit Storesta, Nelly.comista enkä Vilasta

13. Parhaat outlet-löydöt teen... en tee. En oo ikinä käyny missään outlet-putiikissa.

14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin, valitsisin... Blair Waldorfin. Naisellista ja mielikuvitusrikasta. Ah <3

(kuva)

15. Seuraava suuri hankintani on... jotain sisustukseen liittyvää. Kenties sohva.

16. Tyyli-ikonini on... ei kukaan. En saa inspiraatiota kenenkään tietyn ihmisen pukeutumisesta vaan nappailen ideoita vähän sieltä täältä.

17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän... kaikkea :D No okei Minna Parikoita (tasan 0 paria)

18. Unelmieni laukku on... Lumin keltainen XL-laukku.

9. Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun... Kävin piruuttani laskemassa nettipankista paljon tässä kuussa on mennyt. Sen mukaan vähän alta viiskymppiä mut jotain oon voin ostaa ihan käteiselläkin. Eli sanotaan että satanen tai alle menee kuussa.

20. Verkossa shoppailen mieluiten... H&M:llä. Ellokseltakin joo jos tuotteet olis halvempia.

21. Suosikkimuotiblogini on... useampi eri blogi, koska luen blogeja erilaisista syistä. Tyylillisesti Tammikuun puutarha, hauskuudeltaan Moumou mouruaa, "kyttäysmielessä" (oon tavannu molemmat tytöt nii hauska tietää mitä niille kuuluu) Kaksi yhden hinnalla, kuvien takia Rosa Fiona Bettina, tuunausten takia Ladyam with love! jne jne jne. 

22. Olen kauneimmillani... kesäisin. Valon määrä vaikuttaa suoraan mielialaani joka vaikuttaa suoraan siihen kuinka kauniiksi tunnen itseni joka vaikuttaa suoraan siihen kuinka viehettävä olen muiden silmissä.

En kestä tota tukkaa, mut kesä oli ihan sydän.

23. Makutuomarinani toimivat... silloin tällöin Taneli, isompi pikkusisko, äiti ja ystäväni Kristiina.

24. Hiukseni ovat... täydelliset väriltään, mutta tyhmät leikkaukseltaan.

25. Toiveammattini on... lasten puheterapeutti.

Tällaista tänään, tuliko mitään uutta informaatiota vai oliko kaikki samaa vanhaa lätinää? Meikä lähtee nyt synttärilahjaostoksille sekä Coco Chanelia tsekkaamaan. Jos se vaikka piristäis.

Kadonneen jäljillä? Tai kaukana siitä..

Se on kadonnut. Jotain mitä ennen syvästi odotin ja kaipasin on kadonnut. Miten jokin ennen niin tärkeä asia voikin tänä vuonna tuntua aivan yhdentekevältä, päivältä muiden joukossa? En ole valmis, en ole valmistunut enkä halukas viettämään sitä. En ainakaan nyt, en vielä. Ensin tarvitsen apua.

(kuva)

Hyvät lukijat, auttakaa tyttöä hädässä. Mun koko joulumieleni on kadonnut ihan kuin tuhka tuuleen. En halua ostaa lahjoja, en halua vastaanottaa lahjoja. En syödä kinkkua enkä pukeutua punaiseen. Mä olen aina ollut 100% jouluihminen, oon odottanut sitä jo pari kuukautta ennen kuin aihetta onkaan. Oon ostanu joululahjoja jo syksyn Hulluilta Päiviltä ja kirjoitellut joulupukille kilometrikirjeitä. Oon leiponut tähtitorttuja, paketoinut lahjoja ja tehnyt joulukortteja. Mut en tänä vuonna.

(kuva)

Tänä vuonna mulla ei ole mitään fiilistä kyseistä touhua kohtaan. Haluun hypätä koko juhlapyhän yli. Tai haluaisin, mutta jokin syvällä sydämessä muljahtaa kun ajattelekin että tekisin niin. Rakastan joulua. Tai rakastin. En mä oikeasti halua luopua siitä. Mä haluaisin sen vaan takaisin.

(kuva)

Mitä mä teen? Mistä löytyy joulutunnelmaa, mistä energiaa ja halua alkaa väkerrellä joulujuttuja? Mistä löytyy se sama rakkaus joulua kohtaan mitä oon aina ennen tuntenu? Auttakaa mua.

Joidenkin asioiden arvoa ei vaan voi mitata rahassa

Silloin kun jonkin asian tunnearvo on paljon suurempi kuin mitä sen rahallinen arvo olisi niin ei sitä vaan tule välitettyä mistään typeristä pikkujutuista.



Sitä ei välitä purkautuneista langanpätkistä, väärän värisestä langasta tai erimittaisesta vetoketjusta. Kaikki tällaiset mitättömät pikkujutut katoavat mielestä ja niille tulee sokeiksi. Voin rehellisesti ottaen sanoa, että millään vaatekappaleella, asusteella tai korulla ei ole ikinä ollut minulle yhtä suurta tunnearvoa kuin mitä tällä hameella on. Ei millään, ikinä.

Tän hameen upeus ei johdu siitä, että se olisi jonkun kuuluisan suunnittelijan luomus, ei satojen eurojen hinnasta eikä mielettömästä viimeistelystä. Tämän hameen upeus johtuu sen tärkeydestä, sen tunnearvosta. Ja siitä syystä esittelen tämän hameen suuremmalla määrällä ylpeyttä kuin mitä olen ikinä esitellyt täällä blogissa yhtään mitään.

Hame: Made by pikkusisko

Se on täydellinen. Se on täydellisen kokoinen, täydellisen mallinen ja täydellisen värinen. Se on ihanasti muotoiltu ja se on tehty ajatellen juuri minua. Sen tekemiseen on nähty aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä. Se on minun, minulle. Se on tehty pyytämättä, lahjaksi ilman syytä juhlaan. Sen on tehnyt pikkusiskoni, ikää viisitoista vuotta ja sydäntä enemmän kuin kellään muulla.

Mikään muu vaatekappale ei saa aikaan sellaista tunnetta että tekisi mieli itkeä onnesta. Tämä saa. En ikinä, ikinä luovu tästä. Ja kannan tätä ylläni tuntien itseni upeammaksi kuin mitä tuntisin iltapuvussa, langanpätkistä huolimatta.